Kössi-Kenguru ja veturi

IMG_20180224_215438

Minä olen sen verran nuori, että en ole katsonut lapsena Kössi-Kengurua. Silti tämän kirjan nähdessäni tuntui siltä että tämä pitää saada, vaikken oikeastaan edes tiennyt mitä odottaa. Ja fiilis oli oikea, sillä kirja on ihana!

Kössi-Kenguru ja veturi on varmaankin vanhempien nostalgianälkään tarkoitettu uusi (tai no 2011 ilmestynyt) kirja vanhasta sarjasta. En tiedä, eikö kirja sitten mennyt kaupaksi niin kuin odotettiin, sillä ilmeisesti sarjassa ilmestyi lopulta vain kaksi kirjaa. Luulisi, että näitä olisi voinut tulla enemmänkin!

Minä ihastuin kuvitukseen, joka yllättäen tuntuikin taas raikkaalta, ja juoneen täydelliseen kahjouteen. ”Juoni” oli täysin arvaamaton eikä siinä ollut päätä eikä häntää, minkä vuoksi se jaksoi innostaa minuakin. Kirjassa on paljon ”ääniefektejä”, joista en tiennyt ovatko ne jotain vanhassa sarjassa enemmänkin olleita ääniä, joten minun piti vain heittäytyä ja keksiä itse, miltä ne voisivat kuulostaa… ja ilmeisesti minun tulkintani toimivat, koska etenkin näitä ääniä lapsi halusi kuulla uudestaan ja uudestaan.

Itse asiassa illalla kävinkin youtubesta kuuntelemassa, miltä Kössin alkuperäinen pongeli-doing ja muut äänet kuulostivat. Faffadiidu-fuvudu-affa fuidu-uvadi-fuudi-duiva duffa-fuffa-avidi-vividi faffa-uidu-duuva-fuvadu….

IMG_20180224_215512

”Maalauslauta”

IMG_20180316_131637

Sain Coolstuffilta hauskan lähetyksen kaikenlaisia erikoisia tavaroita, joilla saa iloa arkeen lasten kanssa. Näistä ensimmäinen, jota kokeilimme, on ”Buddha board”, joka erikoisestaan nimestään huolimatta on vähän kuin ne lasten piirustuslaudat, joihin voi piirtää uudestaan ja uudestaan ja pyyhkiä vetämällä ruudun tyhjäksi. Tähän kehykseen vain piirtämisen sijaan maalataan vedellä, ja noin minuutissa kuva kuivuu kokonaan pois.

Maalaamista mainostetaan rentoutumiskeinona aikuisille. Siihen tarkoitukseen en tätä meille hankkinut, vaikka siihenkin se toimii! ”Buddha board” on meillä ollut olkkarin nurkassa, ja niin minä kuin lapsetkin käymme silloin tällöin maalaamassa muutaman kuvan. Maalaaminen rentouttaa, mutta myös inspiroi ja kehittää taitoja. Meille tämä tuli siksi, että etenkin 3-vuotias on innostunut maalaamisesta, mutta saa tehdä sitä ihan liian vähän, koska minun pitäisi olla koko ajan vieressä valvomassa kun puuha on sen verran sotkuista. Tällä maalauslaudalla voi käydä maalaamassa jonkin verran milloin vain!

Minä ajattelin ottaa tämän mukaan myös välillä pyhäkouluun, ja havainnollistaa tämän avulla jonkun kertomuksen. Haluaisin myös oppia luonnostelemaan erilaisia kasveja ja eläimiä ja pitää tällä yllä maalaustaitoa, jota ihan liian vähän nykyään ehtii muuten harjoittamaan.

Ainoa haaste lasten kanssa tässä on, että kehykseen ei saisi koskea millään muulla kuin siveltimellä ja vedellä, sillä se vahingoittaa pinnoitetta. (Olisin toivonut että tämä olisi lukenut jo kannessa ennen kuin menin avaamaan pakettia avokadoöljyä sormissani, kun vasta paketin sisältä löytyi paperi, jossa luki että tauluun ei saa koskea etenkään iho eikä öljy!)

Täytyy sanoa että logo on myös vähän kummallinen, vai mikä teillä siitä tulee ensimmäisenä mieleen? Minä ja 7-vuotias nimittäin molemmat ihmettelimme, miksi jalustassa on kuva kakkapökäleestä, jolla on silmät.

Ajetaan bussilla

IMG_20180224_215532

Penny Dale on tunnettu dinosaurus-kuvakirjoistaan, joita meilläkin luettiin ahkerasti, kunnes isompi kyllästyi ja pienempää ne alkoivat pelottaa. Dalen kuvitustyyli on miellyttävän rauhallinen dinosauruksissakin, ja vielä enemmän tässä bussikirjassa, jossa pikkupoika ajaa punaisella bussilla läpi englantilaisen maalaismaiseman ja ottaa kyytiinsä erilaisia maatalon eläimiä.

Ajetaan bussilla on Vaukirjan julkaisema laulettava satukirja, jonka minä löysin kirpparilta, mutta jota löytynee kirjastoistakin.  Laulun säveltä ei kirjassa kerrota, mutta sanat sopivat ainakin melkein bussilauluun: Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri, ympäri… Sitä meillä on kuunneltu paljon niin suomeksi kuin englanniksikin, joten tämä laulettava bussikirja ilahdutti 3-vuotiasta tosi kovasti! Eikä pelkästään laulun vuoksi, vaan autot ja eläimet ovat myös yhdistelmä, joka vain TOIMII. Dalen ote kirjoissa onkin ihastuttavan lapsilähtöinen. Hän haluaa selvästi yhdistää samaan kirjaan aina monta elementtiä, josta lapset ilahtuvat. Tässä kirjassa on lisäksi eläinten ääniä ja aina hauska yllätys siinä, mikä eläin tulee seuraavaksi kyytiin.

Eli jos teilläkin rakastetaan laulamista, autoja ja eläimiä – ja aika harva lapsi niistä kai ei innostu – tämä kirja toimii!

IMG_20180224_215552

Sanoja joista uneksia

IMG_20180305_133651

Mä olen ehtinyt nähdä aika monta lastenraamattua niin kotona kuin työssänikin, mutta vasta nyt tuntui että löysin sellaisen Raamatun, jossa kaikki on kohdallaan. Lastenraamatut kun eivät ole neutraaleja, vaan niistä jokainen on tekijänsä tulkinta Raamatun tekstistä, ja minä olen tosi tarkka siitä, miinkälaista jumalakuvaa lapsilleni saa opettaa.

Sanoja joista uneksia on Diano Stortzin kirjoittama ja kuvittama lastenraamattu, joka on tehty luettavaksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Kirjan lopusta löytyykin ohjeita lasten rauhoittamiseksi nukkumaan ja toimivan ja läheisen iltahetken valmistelemiseksi lapsen kanssa.

Ensimmäisenä kirjassa huomio kiinnittyy kuviin. Kuvat ovatkin varmaan yksi isoimmista valintaperusteista, millä vanhemmat valitsevat lastenraamattuja lapsilleen. Tämän kirjan kuvat ovat eloisia, värikkäitä, huoliteltuja ja täynnä iloa ja elämää! Niitä katselee mielellään aikuinenkin, ja kuvien ansiosta lapset myös innostuvat kirjasta. Jokaista kertomusta kohden on kaksi kuvaa, joten suuri osa kertomuksesta tulee esiin vain tekstistä. Meillä 3-vuotias jaksoi kuitenkin kuunnella kertomuksia kirjasta, ymmärtäen niistä osan ja ihastellen kauniita kuvia ja kysellen niistä minulta (Esim näin: Voisitko kertoa lisää siitä, kun Jumala loi kukkaset? <3)

Tekstit tässä kirjassa poikkeavat hieman tavallisista lastenraamatuista, sillä teskteissä myös selitetään kertomuksia, ja se on minusta hyvä asia. Kertomukset eivät jää irrallisiksi, vaan niissä kerrotaan, miten kertomukset liittyvät Raamatun suureen kertomukseen eli Jumalan pelastussuunnitelmaan. Tekstit myös painottavat sitä, miten paljon Jumala rakastaa ihmisiä, ja tämä onkin minulla lastenraamatuissa tärkein seikka. Raamattu opettaa, että rakkaus on Jumalan ydinolemus, enkä halua että lapseni saavat lastenraamatusta kuvan pelottavasta, ankarasta, tuomitsevasta tai etäisestä Jumalasta!

Jokaisen kertomuksen lopussa on vielä rukous ja muistolause. Minulle ei tuntunut luontevalta rukoilla valmiita rukouksia, mutta muistolauseista 3-vuotias innostui, ja haluaa yhdessä opetella ne jokaisen kertomuksen jälkeen!

Tämä lastenraamattu sopii 3-vuotiaasta ylöspäin, noin 8-vuotiaaseen saakka. Kolme-neljävuotiaalle en ihan kaikkia kertomuksia lukisi, esimerkiksi syntiinlankeemus ja pahan tulo maailmaan eivät sen ikäiselle ole vielä ajankohtaisia. Maailman luominen ja Jeesuksen syntymä ja elämä ovat pienille parempia paikkoja aloittaa.

IMG_20180305_133751

Etsiväkerho Hurrikaanin mysteerikirja

IMG_20180303_183012

Tässä kirja johon ihastuin! Mä rakastan kirjoja joissa saa itse vaikuttaa kirjan juoneen, ja niitä ei todellakaan ole liikaa. Tässä kirjassa tosin lopulta päädytään aina samaan lopputulokseen, mutta arvoitus pitää ratkaista, ennen kuin lopun saa selville. Vaikka kirja on tarkoitettu alakouluikäisille, mä jännitin ihan kybällä, mitä seuraavaksi tapahtuu, paljastuuko valeasuni, kuka valehtelee, kuka puhuu totta ja kuka lopulta on syyllinen!

Etsiväkerho Hurrikaanin mysteerikirja on dekkari kouluikäisille lapsille. Tämä dekkari on vain erilainen siinä, että syyllinen pitää selvittää itse. Kirjaan on myös tuotu pelimäisyyttä varuste- ja kuulustelukorteilla, joita saa valita tietyn määrän jokaista tehtävää varten, ja valitut varusteet myös vaikuttavat siihen, mitä asioita saa tapahtumien kulusta selville. Minä tykkäsin kirjasta niin, että luin kirjan kolmesta pulmasta yhden 7-vuotiaan kanssa ja kaksi illalla sitten itsekseni, ja oikea ratkaisu löytyikin usein vasta, kun oli joutunut palaamaan alkuun ja ottamaan eri varustekortit käyttöön. Myös 7-v innostui kirjasta tosi paljon, ja kirjoitti touhukkaana tietokoneelle muistiinpanoja kaikista henkilöistä koittaessaan ratkaista arvoitusta.

Uskon, että tämä kirja uppoaa niillekin lapsille, joita muuten ei saa helposti lukemaan, ja erityisesti pelien ja seikkailuiden ystäville. Kirja oikeastaan muistuttikin aika paljon seikkailupelejä, joita pelasin tietokoneella lapsena ja teininä!  Pisimmät tekstinpätkät olivat parin sivun pituisia, joten keskittyäkään ei kerralla tarvitse liian pitkään. Kirjassa olevat kortit menevät hukkaan helposti, mutta uudet voi onneksi tulostaa netistä!

Ainoa miinus oli, että yhdessä tehtävässä käsiteltiin aikuisten parisuhdejuttuja tavalla, joka ensinnäkin antoi minusta huonoa mallia lapsille, ja toiseksi ei varmaan aukea vielä ala-asteen alussakaan oleville. Minä vierastan aika paljon sitä, että aikuisten parisuhdekuvioita tuodaan lastenkirjojen juonielementeiksi, etenkään sellaisilla tavoilla että niitä ei käsitellä sen enempää. Lapsi ei vielä pysty arvioimaan, millaiset parisuhdekuviot ovat hyvää ja millaiset huonoa käytöstä.

Tässä kirjassa tilanne nyt ei ollut vielä kovin paha vaan söpön koominen, mutta huonompiakin esimerkkejä on. Viime viikolla katselin 7-veetä varten helppolukuista kirjaa, joka alkoi sillä, että huumorin varjolla kerrottiin siitä, miten päähenkilön isä oli pettänyt vaimoaan kolmen eri naisen kanssa. Tämä kirja oli suunnattu 9-12-vuotiaille! Mniun on tosi vaikea ymmärtää, mitä kirjoittaja ja kustantaja oli ajatellut, kun tämän asian kertominen ei liittynyt kirjan juoneen mitenkään, ja huumoria nyt voi repiä lapsille helposti vähän kevyemmistäkin aiheista!

IMG_20180303_183037

Pete ja Pulmu – Lätäkkö lattialla

IMG_20180224_215612

Petejä ja Pulmuja on tainnut kaupoissa olla jo pidempäänkin, mutta ne ovat menneet minulta ihan ohi esikoisen ollessa sopivassa iässä. Tämä johtunee siitä, että kuvitukset eivät ensi näkemältä ole minua innostaneet, eikä kirjoihin ole tullut spontaanisti tartuttua.

Kuopus kuitenkin on lukenut päiväkodissa Petejä ja Pulmuja niin, että halusi lainata niitä kirjastosta kotiinkin ja lukea niin paljon, että lopulta ostinkin yhden kirjan meille omaksi. Kirjaa lukiessa aloin kyllä ymmärtämään täysin, mikä häntä kirjoissa viehättää. Pete ja Pulmu -kirjat kuvaavat maailmaa juuri niin yksinkertaisesti ja 2-3-vuotiaan kokemusmaialmasta käsin, että pienikin kuuntelija pysyy kärryillä tarinassa, eläytyy hahmojen kokemuksiin ja tunteisiin, ja havainnoi tarkkaan kuvia ja jää jopa miettimään kirjan tapahtumia. Petejä ja Pulmuja lukiessa huomasin, että kirjojen lukemiseen tuli taas uusi ulottuvuus juuri 3 vuotta täyttäneen kanssa, kun kirjasta pystyi keskustelemaan – tosin iso vaikutus selvästi on ollut dialogisella lukutavalla, jota päiväkodissaan käytetään viikoittain lukuhetkissä.

Pete ja Pulmu – Lätäkkö lattialla kertoo nimensä mukaisesti siitä, kun Pete menee Pulmun luokse kylään ja on niin innoissaan leikistä, että unohtaa käydä vessassa. Vahinko ei haittaa mitään, vaan Pulmu auttaa siivoamaan jäljet, etsimään kuivat vaatteet ja lopuksi mennään yhdessä kylpyyn. Ei siis haittaa, jos joskus käy vahinkoja!

IMG_20180224_215636

Linnut. Lasten suosikit

IMG_20171207_090713

Meidän kuopus rakastaa eläimiä, ja hänelle pyysin kustantajalta tämän kirjan. Me ollaan luettu paljon Laulavaa lasten lintukirjaa, joka on itse asiassa saman kustantajan (Readme.fi) samalla idealla toimiva vähän vanhempi kirja. Kirjassa on hieman tietoa eri elinympäristöjen linnuista, kuvia ja lintujen ääniä.

Edelliseen verrattuna tämän kirjan toteutus on raikkaampi ja toimivampi. Kun en itsekään lintuja kovin hyvin tunne, haluan lintukirjalta selkeitä ja tarpeeksi isoja värikuvia, joiden kanssa tuurilla saattaisin ehkä jopa jonkun linnun tunnistaa luonnosta. (Tunnistankin kyllä ainakin kuusi lintua näiden kaikkien lasten lintukirjojen parissa vietettyjen vuosien jälkeen!) Tässä kirjassa kuvat ovat tarpeeksi isoja, iloisen aurinkoisia ja ääninappitoiminto toimii tosi fiksusti. Lintujen ääniä ei tarvitse etsiä sivulta erillisestä napeista, vaan linnun ääni kuuluu linnun kuvaa painamalla. Ääninapit ovat myös niin herkkiä, että lapsi voi niitä painaa itse – näin ei kaikissa kirjoissa ole – minkä vuoksi kirjaa lapset voivat hyvin selailla myös itsekseen, kunhan oppivat  sivujen toimintaperiaatteen. Minulla itselläni nimittäin meni pari päivää ennen kuin tajusin, että luettavana oleva sivu piti aktivoida sivulla olevasta punaisesta napista. Se oli tosin oma vikani, etten lukenut takakantta. Ääninapit ovat itse asiassa niin herkkiä, että kirja alkaa yleensä kotkottamaan jo ihan vain kun sen ottaa käteen!

Kirjassa on vain viisi aukeamaa, mutta niiltä voi kuunnella 50 eri linnun äänen. Tieto-osiot ovat melko suppeat, ja toimivat ehkä parhaiten 3-6-vuotiaille.  Voin kuvitella että tästä kirjasta voi tulla eläinfanien yksi suosikkikirjoista.

IMG_20171207_090725

 

Joulukalenterikirjat tositoimissa

IMG_20171210_112030

Kirjoitin aiemmin joulukalenterikirjoista ja lyhyesti myös kirjajoulukalenterista. Nyt kun joulukuuta on kulunut kymmenen päivää, halusin vielä kirjoittaa siitä, mitä lapset pitivät tämän vuoden joulukalentereista.

Meidän nuorempi lapsi täyttää helmikuussa kolme, ja taisi vasta tänä vuonna saada ensimmäiset omat joulukalenterinsa. Kirjajoulukalenterin lisäksi hän sai kummilta perinteisen kuvajoulukalenterin, ja kun parin päivän jälkeen hoksasi kalentereiden idean, on tykännyt molemmista tosi paljon. Ensimmäinen päivä tosin oli vähän järkyttävä, kun lapsi luuli minun yrittävän rikkoa kalentereitaan kun yritin näyttää miten luukkuja avataan, mutta siitä ensijärkytyksestä onneksi toivuttiin nopeasti.

En oikein etukäteen tiennyt, millaisia kirjoja ja minkä ikäisille Touhulan kirjajoulukalenterista tulisi, mutta pian huomattiin, että kirjat olivat juuri sopivia melkein 3-vuotiaalle. Kirjat ovat niin selkeästi taapero-osastoa, ettei eskari-ikäistä isoveljeäkään harmittanut kirjat nähtyään, että kirjajoulukalenteri oli vain pikkuveljelle. Kirjoissa on opettavaisia kuvasanakirjoja eri aiheista, lorukirjoja hassuista englantilaisita lastenloruista (myös siitä jossa äiti piiskaa lapsiaan ja mies sulkee ärsyttävän vaimonsa kurpitsaan..)  ja kivoja tarinakirjoja scarrymaisillä kommelluksilla. Kaikki kirjat ovat toimineet yhtä lailla, ja tarinakirjoista piti myös 6-vuotias isoveli. Kalenteri silti selvästi toimii parhaiten 2-4-vuotiaille, ja näin taitaa olla myös muiden kirjajoulukalenterin kohdalla.

Taapero tykkäs kirjoistaan niin kovasti, että melkein joka aamu haluaa ne ottaa päiväkotiin mukaan. Onneksi sinne saa viedä kirjoja ja leluja joka päivä, sillä meidän aamut ovat usein niin tiukkoja, että kirjaa ei ehtisikään lukea ennen päiväkotiin lähtöä, lapset kun menevät sinne jo aamupalalle. Pikkuirjoissa on 24 sivua, joten niihin pitää hetki olla aamulla rauhallista aikaa, että kirjan ehtii lukea!

Eskarilaiselle aloin lukemaan iltasaduksi Tähtipuu ja muita joulutarinoita -kirjaa. Omasta mielestään se oli ensin liian lapsellinen, mutta minusta ei, ja kyllä parin tarinan jälkeen hän kirjasta innostuikin ja yhdestä tarinasta myös totesi, että siinä oli hänen mielestään tosi hyvä opetus :) . Kirjan teemana onkin enemmän moraali kuin varsinaisesti kristinuskoon liittyviä teemoja on enemmän pieninä mainintoina kuin keskeisinä sisältöinä.

Ainoa hankaluus kirjassa on, että tarinat ovat liian lyhyitä! Meillä tarvitaan parinkymmenen minuutin lukeminen että lapsi nukahtaisi, joten tämän kirjan lisäksi tarvitaan vielä joku toinen iltasatukirja. Tämän lisäksi lapsi lukeekin sitten itsekseen Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo -kirjaa, jossa myös on 24 pientä lukua, ja tykkää siitä tosi kovasti. Itse en ole sitä ehtinyt vilkaista, ja en tiedä siitä sen enempää, mutta se sai eskarilaisen suosituksen.

Kirjajoulukalenterista seurasi meillä just se, mitä arvelinkin. Myös isoveljelle piti alkaa keksiä yllätyksiä, kun pikkuvelikin niitä saa joka joulu, ja tapaa tuskin voi ensi vuonna lopttaa. Luovuutta pitää käyttää, että meillä ei ole kotona kohta 24 kappaletta turhaa krääsää. Parhaita lahjoja isoveljen perinteisen joululaulukalenteriin lisäksi ovat olleet vihkot, kynät ja Aku Ankan joulumantelit, joita onnistuin löytämään kirppareilta useammalta vuodelta. Netistä olen myös printannut jouluaiheisia askarteluja, sokkeloita ja sanaristikoista, jotka ovat toimineet vähän vaihdellen.

IMG_20171210_112905

Super Mario – pelaajan käsikirja

IMG_20171207_090508 (1)

Onko teillä pelattu Super Mario Runia? Minusta se on kivoimpia kännykkäpelejä, joita tällä hetkellä on. Peli maksaa kyllä kympin, mutta se hinta mielestäni kannattaa maksaa, ettei lasten tarvitse katsoa ilmaispelien mainoksia, jotka voivat olla ihan mitä sattuu.

Readme.fi on julkaissut Super Mario Runiin pelaajan käsikirjan. 6-vuotias on pelannut Marion läpi jo useampaan kertaan, mutta tiedän että hän tulee ihastumaan kirjaan tosi paljon ja lukemaan sitä varmasti lähes samalla innolla kuin pelaa peliä!

Kirja kertoo Mario-pelien historiaa, kaikenlaista knoppitietoa ja vinkkejä pelin jokaiseen tasoon. Peliä nyt voi pelata ilman kirjaakin ja keksiä melkein kaikki samat asiat itse. Muutaman sellaisen vinkin kirjasta löysin, jota me ei itse olla huomattu – kyllä, olemme pelanneet Mariota myös yhdessä! Vinkit olivat vielä oikeasti ihan hyviä. Knoppitieto on se, mikä kirjassa lapsia ehkä eniten kiinnostaakin, ainakin meidän poika on siinä iässä että Super Marion kaikkien örkkien ja ötököiden nimien opettelu kiinnostaa.

Kirja on hyvä ostos kaikille niille lapsille, jotka ovat paljon mieluummin ruudun kuin kirjan ääressä. Peliopas ehkä houkuttelee heidätkin välillä lukemisen pariin.IMG_20171207_090702 (1)

Paddington lähtee lomalle

paddingtonlähteelomalle Tammi on julkaissut tänä syksynä ennen suomentamattoman Paddington-romaanin Paddington lähtee lomalle. Paddingtonissa on jotain viehättävän vanhanaikaista, joka etenkin minua viehättää englantilaisen kulttuurin (ja kirjallisuuden) ystävänä muutenkin. Meillä on ollut aiemmin muutamia Paddington-kuvakirjoja, joissa tarinat ovat ilmeisesti samoja kuin näissä romaaneissa, mutta kuvakirjoissa on vain yksi luku kirjaa ja runsaammin kuvitettuna – tai näin olen ainakin ymmärtänyt, kun olen ihmetellyt, ovatko alkuperäisiä Paddingtoneja nämä romaanit vai kuvakirjat. Kuvakirjoista me ollaan tykätty paljon, joten ajattelin kokeilla, miten Paddington uppoaisi romaanimuodossa.

Ja se uppoaa, ja toisaalta ei. Romaani on tosi rauhallinen ja hitaasti etenevä, vaikka pääosassa ovatkin Paddingtonin suloiset kommellukset, kun perulainen karhu ei ihan ymmärrä, miten ihmisten maailmassa toimitaan. Me ollaan luettu Paddingtonia iltasaduksi 6-vuotiaan kanssa, ja hän kyllä ihan mielellään sitä kuuntelee, kun minä ehdotan että luetaas Paddingtonia eteenpäin. Silloin kun kysyn häneltä, mikä kirja otetaan, hän valitsee melkein aina jonkun muun. Nyt vain olen huomannut, että eskarilainen valitsee itse sellaisia kirjoja, jotka innostavat häntä niin paljon, että nukahtaminen ei onnistu! Sen sijaan Paddington on tempoltaan niin rauhallista tekstiä, että joskus hän on nukahtanut jo lukemisen aikana. Eli iltasatukirjaksihan tämä on varsin mainio – kirja on tarpeeksi kiinnostava, että sitä jaksaa kuunnella, se herättelee omaa mielikuvitusta ja välillä vähän naurattaakin – mutta tarpeeksi hidas, että se auttaa nukahtamaan.  Tosi hyvä iltasatuvalinta tämä sitten loppujen lopuksi meille olikin! :)