Kymmenen pientä hiirtä

IMG_20170909_183159

Kymmenen pientä jouluhiirtä on osa Mäkelän kahden kirjan Ensimmäinen joulukirjani -sarjaa. Kyseessä on iloisen jouluaiheinen taaperokirjasarja, jossa käydään läpi numerot yhdestä kymmeneen ja samalla ollaan talvisten ja jouluisten puuhien parissa. Vaikka kirja ei olekaan suomalainen, siinä esitetty joulun kuvasto ei poikkea yhtä paljon suomalaisesta kuin joissakin angloamerikkalaisissa kirjoissa. Kirjassa ollaan lumisten vuorien keskellä, luistellaan, tehdään lumihiiriä, ajellaan porovaljakolla ja käydään Joulupukin kanssa kuumailmapalloajelulla. Kirja sopii hyvin numeroista innostuneelle 2-3-vuotiaalle joulun ajan lukemiseksi.

Minä annan mielelläni jouluaiheisia kirjoja lahjaksi kummilapsille. Jouluaattona annettuna ne vanhetuvat kuitenkin jo nopeasti! Siksi annankin jouluaiheiset lahjat (esimerkiksi joulukalenterit, mutta muutkin…) joskus jo adventtina, että niistä riittää iloa koko joulukuuksi :)

IMG_20170909_183212

Flash Point

IMG_20171108_183640

Vesirokon alettua on asennoiduttava kotona oloon useamman viikon ajaksi. Ensiksi sairastui esikoinen, jonka kanssa kotona on oikeastaan aika leppoisaa ja hauskaa, ja joka lähetti minut heti alkuun kirjastoon etsimään uutta luettavaa, koska ”kaikki kirjat kotona on jo luettu”. Olin sopivaan saumaan lainannut meille myös tämän Flash point -eplin kuultuani siitä paljon hyvää.

Flash point on palomiespeli, jossa pelaajat yhdessä toimivat pelastaakseen uhrit palavasta palosta. Näitä yhteistoimintapelejä, joissa kaikki joko voittavat tai häviävät yhdessä, on aika vähän, ja tämä on ensimmäinen isommille lapsille löytämäni yhteistoimintapeli. Näitä suosittelen etenkin kaikkiin perheisiin, joissa nappulat lentelevät kun joku häviää pelin…

Pelin ikäsuositus on kymmenestä vuodesta ylöspäin, mutta siinä on sääntöjä eri vaikeustasoilla, ja helpoimmat säännöt 6-vuotias oppi yhdellä pelikerralla. Koska pelissä toimitaan yhdessä, myös toimintaa voi suunnitella yhdessä ja siksi vähän nuorempikin pysyy pelissä helposti mukana! Pelilaudassa on kaksi puolta joissa on erilaiset talot ja aloitustilanteetkin voi joka pelissä tehdä erilaisiksi, mikä pitää pelin kiinnostavana pidempäänkin.

Peli oli meille harvinainen myös siinä, että lapsi kyllästyi peliin ennen minua. ”Mehän pelattiin eilen jo kahdesti, pelataan tänään jotain muuta…” ja kolmantena sairaspäivänä hän armeliaasti totesi, että tänään voisin taas pelata sitä sun kanssa! :)

IMG_20171108_183650

Minun ensimmäinen pelini: Nyt kylpyyn

IMG_20171105_091908

Meidän 2-v on nyt tosi innostunut pelaamaan, joten erilaisia ensipelejä ja vähän isompienkin pelejä on meillä nyt kovasti kokeiltu. Tämä oli minusta tosi kiva ja tuore ensipeli, jonka 2v9kk lapsi hoksasi heti, mutta haastettakin oli vielä sopivasti.

Pelissä harjoitellaan värien ja muotojen tunnistamista, sääntöjen noudattamista ja muistia. Pupun kylpylelut on piilossa vaahdon alla, ja noppaa heittämällä saa joko kuvan lelusta, joita on yhteensä kolme, tai väristä, joita myös on kolme. Sitten pitää etsiä oikean värinen tai muotoinen lelu, ja jos osuu oikeaan, sen saa pitää. Pelissä on myös kahdet eri säännöt, joista me tehtiin vielä oma versio, jossa kummankaan ei tarvitse voittaa vaan leluja etsitään yhdessä.

Taas tosi toimiva peli Habalta. Hienoa että he tekevät pelejä myös taaperoikäisille!

Sinä olet tärkeä

IMG_20171016_132544 (1)

Max Lucado on yhdysvalloissa tosi suosittu kirjailija, joka on kirjoittanut yli sata kirjaa lapsille ja aikuisille. Suomessa hän on tuntemattomampi, mutta joitakin hänen lastenkirjojaan on täälläkin suomennettu. Minä testasin lukea muutamaan nyt meidän 6-vuotiaalle, johon tämä tarina teki tosi selvän vaikutuksen. Nytkö se jo loppui, hän kysyi kun laitoin kirjan kannet kiinni tarinan päätyttyä.

Sinä olet tärkeä kertoo puunukke Pumpinellosta, joka asuu puunukkien kaupungissa. Kaupungissa nuket laittavat toisiinsa mustia täpliä ja tähtiä sen mukaan, pitävätkö toisesta vai eivät. Joillakin on vain tähtiä, joillakin molempia, mutta Pompinello on saanut pelkkiä täpliä ja on niin surkeana sen vuoksi, että se saa muut laittamaan häneen täpliä entistä enemmän.

IMG_20171016_132537 (1)

Eräänä päivänä hän tapaa nuken, jossa täpliä tai tähtiä ei ole ollenkaan, ja tämän kanssa lähtee selvittämään salaisuutta siihen, millä täplät saa irtoamaan.

Tämä tarina on ihana kertomus jokaiselle, joka on kohdannut kiusaamista tai arvostelua, joka ei uskalla olla oma itsensä koska haluaa niin kovasti saada toisten hyväksyntää, tai sille joka niitä täpliä laittaa hanakasti kaikkiin toisiin.

Leijona se venytteli

IMG_20171009_141553 (1)

Mua vähän jännitti pyytää tätä kirjaa meille, kun mietin, miten meidän pojat innostuisivat kuuntelemaan runoja. Leijona se venytteli kun on lastenrunokirja Suomi 100 -teemalla – eli suomalaisia lastenrunoja viimeisen sadan vuoden ajalta.

Mutta taas oli äiti ennakkoluuloisempi kuin lapset. Eskarilainen oli tänään flunssassa, ja me pidettiin kotieskaripäivää. Ruoan jälkeen aloin lukea hänelle satunnaisia runoja, ja hänhän innostui ja halusi kuulla lisää! Suomi 100 -teemakin on varmaan päiväkodissa niin paljon esillä, että se on lapsilleni tutumpi kuin minulle. Sainkin tehtäväksi etsiä kirjasta sata vuotta vanhan runon, mutta vuodelta 1917 ei ollut yhtään runoa. Kaksi runoa löytyi vuodelta 1918, ja niitä lapsi meni huoneeseensa itse lukemaan ja vei kirjan mennessään, ja minä olin tyytyväinen, kun lapsi pitkästä aikaa luki jotain muuta kuin Aku Ankkaa. Lasta innosti kirjassa selvästi historia, mutta myös modernit hauskat runot, jotka saivat laulamaan. Ja se yksi runo, jossa sanottiin pylly. Hetken luettuaan piti tulla näyttämään äidillekin, kun löytyi erityisen hauska runo.

Minä tykkäsin kirjassa etenkin Maija Hurmeen kuvituksista. Vesiväreillä ja lyijykynillä tehdyt runoja tukevat kuvitukset ovat moderneja ja iloisia, mutta silti herkkiä ja rauhallisia.

IMG_20171009_141632 IMG_20171009_141614

Hedelmätarha (taaperoversio)

IMG_20171007_192717

Meillä on ollut muutamakin Haban ensipeli, jotka on tarkoitettu yli 2-vuotiaille. Juuri 2 vuotta täyttäneelle ne ovat olleet selvästi liian vaikeita, mutta 2,5 vuotta on molemmilla meidän pojilla ollut se raja, kun yhtäkkiä yksinkertaiset sääntöpelit on alkaneet sujumaan. Tämän Hedelmätarhankin nuorempi oppi hetkessä, kun näytin mitä pelissä pitää tehdä. Peli on myös ollut teho-opettelua värien oppimiseen, jotka ovat menneet vielä toistaiseksi aika usein vähän miten sattuu.

Hedelmätarha-ensipeli on helpotettu versio Haban Hedelmätarha-pelistä, josta myös me ollaan tykätty tosi paljon. Se sopii etenkin siihen vaiheeseen, kun lasten on vaikeaa kestää häviämistä, koska pelissä joko voitetaan tai hävitään yhdessä, ja näin on myös tässä ensipelissä. Vaikka tämä peli, niin kuin sen esikuvakin, ovat tosi yksinkertaisia, niitä on silti aikuisestakin hauskaa pelata. Ehkä syynä ovat iloisenväriset puiset hedelmät ja muutenkin pelin kauneus. (Meillä peli oli kirjastosta lainasta ja pari palaa jo puuttui, joten askarreltiin omia paloja pelin jatkeeksi…)

Haban ensipeleistä tämä on tähän mennessä ollut suosikkini, ja olisi tosi hyvä lahjaidea 2-3-vuotiaalle. Sellainen, jota harvalla ehkä on, mutta josta suurin osa varmasti ilahtuu.

Purkista peliksi

IMG_20171005_102714

Tästä kirjasta mä tykkään niin, että se on ollut meillä kirjastosta lainassa kohta puoli vuotta. Oppi&ilo-sarjan kirjassa on askarteluohjeet 54 eri peliin, joista osa on klassikkoja, osa minulle ihan uusia tuttavuuksia ja osa pelejä ympäri maailmaa, kaikista maanosista. Mä itse tykkään pelaamisesta ja peleistä, enkä jaksa usein pelata samaa peliä monta kertaa, joten itse tehdyt pelit ovat mahtava idea. Pelit voi myös askarrella yksinkertaisista tarvikkeista, joita löytyy useimpien (askartelevien) lapsiperheiden kotoa.

Tästä kirjasta lapset voivat toisaalta ohjeiden mukaan askarrella pelejä itse, kunhan osaavat lukea, ja kirjasta voi myös halvalla aikuinen askarrella uusia pelejä lasten käyttöön. Mä olen käyttänyt kirjan ideoita töissä soveltaen muutamasta peli-ideasta raamatunopetukseen sopivan version. (Työnäni on opettaa Raamattua lapsille.)

Itse asiassa kirja on ollut meillä sen verran pitkään, että aloin jo miettimään, että ehkä pitäisi vain ostaa se omaksi…

IMG_20171005_102726

What is God like?

IMG_20171003_092116

”Tää näyttää ihan vauvakirjalta, mutta kun alkaa lukea, niin eihän tää oo yhtään vauvamainen,” totesi meidän 6-vuotias, kun aloin lukea hänelle iltasaduksi William Lane Graigin lastenkirjasarjaa, jossa selitetään Jumalan ominaisuuksia lapsentasoisesti. Kirjasarjan eri osissa kerrotaan, mitä tarkoittaa että Jumala on henki, kaikkialla läsnäoleva, iänkaikkinen, kaikentietävä, kokonaan hyvä, kokonaan rakastava ja kolme persoonaa. Aika isoja kysymyksiä, joihin ei monelta aikuiseltakaan saisi vastausta suoraan kaupan hyllyltä!

Voisi ajatella, ettei lasten edes tarvitse ajatella näin filosofisia kysymyksiä Jumalasta. Itse kuitenkin innostuin sarjasta siksi, että tällaisia kysymyksiä (kouluikäiset) lapset kysyvät minulta Jumalasta työssäni. Lapset kun eivät niele asioita purematta, vaan kysyvät selityksiä asioille, joita eivät ymmärrä. Tässä sarjassa nämä kysymykset on selitetty niin hyvin, että itsekin sain uusia oivalluksia, ja toisaalta 6-vuotias alkoi selvästi pohtimaan asioita ja ymmärsi myös vastaukset. Meillä tuli myös tosi hauskoja iltakeskusteluja aiheista. (Mitäs se käytännössä tarkoittaa, että Jumalalla ei ole kehoa? – No että Jumalan ei tartte koskaan käydä vessassa, oivalsi lapsi saman tien.)

Varsinaista kehystarinaa kirjoissa ei ole muuta kuin että perheen lapset kyselevät Jumalasta vanhemmiltaan, ja vanhemmat opettavat heitä arjen touhujen lomassa. Näin aikuisena mietin kyllä, miten hanhi ja karhu voivat mennä naimisiin ja miten heidän lapsistaan ei tullut hanhen ja karhun sekoituksia, mutta lasta tämä seikka ei tuntunut häiritsevän. :) Kuvitus kyllä auttaa lapsia seuraamaan kirjaa, ja keskustelumuotoinen opetus tekee asiat helpommin lähestyttäviksi. Vähän lapsellisen kuvituksen vuoksi kirjaa voisi lukea jo 3-4-vuotiaidenkin kanssa, mutta se valitettavasti voi karkoittaa niitä kouluikäisiä, jotka kysymyksiä jo enemmän pohtivat.

Kirjasarjaa ei ole suomeksi saatavilla, mutta kieli on niin yksinkertaista, että minä suomensin sitä lennossa lukiessani. Itse asiassa tykkäänkin lukea lapsille englanninkielisiä kirjoja, niin saa samalla virkistettyä omaa kielitaitoa. Suosittelen niille, jotka tykkäävät olla vaikeiden kysymysten äärellä lastensa kanssa!

IMG_20171003_092315

Lastenkirjojen klassikoita ilmaiseksi netistä

Aloin aamusella selailemaan Elisan e-kirjakaupan ilmaisten kirjojen valikoimaa, ajatuksena että sieltä löytyy varmaan kasa kirjoja, joita kukaan ei halua enää lukea… mutta miten väärässä olinkaan! Heti etusivulta pomppasi esiin useita omia suosikkikirjojani, jotka muuten ovat lastenkirjoja, tai ainakin lapsille/kouluikäisille sopivia kirjoja, joista jokaista suosittelen luettavaksi!

Ilmaiseksi ja suomen kielellä siis löytyvät ainakin nämä:

Charles Dickens: Saiturin joulu

L.M. Montgomery: Anna-sarja

Jules Vernen kirjat

Zacharias Topelius: Talvi-iltain tarinoita ja Lukemisia lapsille

Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia

Aikuisille palvelusta löytyy iso joukko kotimaisen kirjallisuuden klassikkoja ja valittu joukko ulkomaisia, kuten Austenia ja Dickensiä, jotka ovat omat suosikkini. Ne tekivät teini-ikäisenä niin suuren vaikutuksen, että siihen harva kirja on enää sen jälkeen yltänyt.

Ihanaa että tällainen palvelu on! Vähään aikaan ei tarvitse miettiä, mitä lukisi mökillä tai junamatkoilla…

Koti täynnä ystäviä

kotitäynnäystäviä

Koti täynnä ystäviä on Peter Bentlyn ja Charles Fugen tämän syksyn uutuuskirja, joka ajankohtaisesti kertoo kodittomuudesta ja pienistä ystävällisistä teoista. Kirjan aihe on ajankohtainen, mutta tekijät eivät varmaan ymmärtäneetkään miten ajankohtainen se on juuri tänä syksynä, kun monet metsän asukkaat ovat menettäneet kotinsa syysmyrskyssä. Vain mäyrän koti on pystyssä, ja vaikka mäyrää arveluttaa aika paljon, onko kotona tarpeeksi siistiä, onko ruokaa tarpeeksi ja mahtuvatko kaikki nukkumaan, hän ei voi olla tarjoamatta majapaikkaa kotinsa menettäneille naapureille.

Kaunista kirjassa oli se tunne ja epäröinti, jonka tavoitan itsestänikin silloin, kun tiedän että minun pitäisi auttaa. Viekö toisten auttaminen minulta jotain pois?

No, ei se aina vie. Usein se vain antaa kaikille lisää.