Aihearkisto: 5-9-vuotiaille

Futisjunnut 3: Mahtava Messi

IMG_20180709_105903

 

Futisjunnut on ruotsalainen ala-asteen ekoille luokille kirjoitettu kirjasarja, jonka päähenkilönä on jalkapallojoukkue. Ruotsalaiseen tapaan tasa-arvo on kirjassa olennainen teema, ja käsittelyssä onkin sellaisia teemoja kuin maahanmuuttajat ja sukupuolten tasa-arvo. Nämä tietysti tuodaan esille lasten tasolla, ja jalkapallo tiimipelinä onkin hyvä kehys opettaa kaveruutta ja yhdessä toimimista. Lasten fanittamat pelaajat, jotka kirjoissa esiintyvät, saavat futisfanit innostumaan lukemisesta, ja meilläkin kirja luettiin monta kertaa (ja vielä saman päivän aikana), vaikka useimmat koululaisten kirjasarjat eivät olekaan kiinnostaneet. Nopeat lukijat lukevatkin helppolukuisen kirjan yhdeltä istumalta, ja hitaammille lukijoille lyhyet kappaleet ja isot kuvat tukevat lukemista.

Vähän jäin kirjassa miettimään sitä, kun lapset tapaavat kirjassa Messin ja hänen suuhunsa on laitettu kirjan opetuksia. En tiedä ovatko nuo jotain, mitä Messi on oikeasti sanonut, vai onko oikeasta henkilöstä muokattu kirjan tarkoituksiin sopiva roolimalli. Kirjassa myös kerrotaan, että Messillä olisi tatuointi isoäidistään, jota myös moikkaisi jokaisen ottelun päätteeksi nostamalla kätensä kohti taivasta. Messillä on kuitenkin myös kuva Jeesuksesta tatuoituna käteensä, ja minä olen saanut käsityksen, että Messi kiittää otteluiden lopuksi Jumalaa. Tätä ei ehkä sitten uskontoneutraaliin ruotsalaiseen kirjaan mahtunut mukaan.

Lapsen arvio kirjasta: 9,9/10 pistettä! Kirja on luettu jo useampaan kertaan, ja tämän jälkeen lainasimme kirjastosta sarjan aiemmatkin osat, jotka ovat olleet yhtä kiinnostavia.

Kim ja pönttöhirviö sekä muita tarinoita

IMG_20180421_095134

Pyysin Tacticilta muutaman muun kirjan arvosteltavaksi, ja paketissa tuli muutamia ylläreitä. Ensi katsomalta minua ei totta puhuen tämä Kim ja pönttöhirviö -kirja kovin paljon kiinnostanut. Annoin sen kuitenkin esikoiselle luettavaksi, ja pyysin häneltä arviota kirjasta. Yllätyksekseni tämä kirjaronkeli 7-vuotias innostuikin kirjasta niin, että luki sen lyhyen ajan kuluessa useamman kerran, ja se on harvinaista!

Osa viehätyksestä johtuu tietysti vessajutuista, kuten korvaan kakkaavasta muurahaisesta. Kirjassa on kuitenkin muutakin hyvää. Kirja on samanlaista maagista realismia kuin meidän kovasti tykkäämät Tero ja Tarmo -kirjat (1 & 2), joissa tavallisen lapsen arkeen yhdistyy fantasiaelementtejä. Tarinat saavat mielikuvituksen liikkeelle myös omassa arjessa!

Kirja on bloggaaja Peppe Öhmanin esikoislastenkirja. Nimi oli minulle ihan tuntematon, googlettamalla selvisi, että kysymys on ilmeisesti tunnetustakin bloggaajasta.IMG_20180421_095234

Maailman liput. Värityskirja

IMG_20180531_141626

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki lapset eivät innostu värittämisestä, mutta joskus syy voi olla siinä, että aihe on väärä. Tässä värityskirjassa aihe voi olla väärä monille lapsille, mutta joillekin jotka eivät muuten ole värittämisestä innostuneet, tämä aihe saattaakin osua juuri nappiin. Meillä asuu yksi maantiedosta ja lipuista innostunut lapsi, joka päihittää useimmat aikuiset Lippupelissä, ja joka toivoi itselleen tätä värityskirjaa, vaikka ei ole elämässään innostunut yhdestäkään värityskirjasta.

Koko sivun kokoisia lippuja voisi olla tylsää värittää, ja sellaisia tässä kirjassa ei onneksi olekaan. Kirjassa on värikuvat useista maailman maiden lipuista, ja joka aukeamalla useampi eri kokoinen ja eri tasoinen lippu väritettäväksi – suuri osa lipuista kun on aika yksinkertaisia väritettäviä, mutta toiset tosi monimutkaisia! Kirja ei ole alunperin suomalaista tekoa, joten Suomen lippua ei löydy, mutta ehkä sen päiväkoti- ja kouluvuosien aikana ehtii värittämään tarpeeksi monta kertaa muutenkin!

IMG_20180531_141648

Minä olen – ihmeellinen Jumala

IMG_20180426_125056

Diane Stortzin lastenraamattuja on julkaistu suomeksi jo kolme. Niistä Sanoja joista uneksia on esitelty aiemmin blogissani. Omaleimaisinta kirjoissa on tietysti tosi kaunis kuvitus, joka on huolella tehty, värikäs ja sekä aikuisia että lapsia miellyttävä. Minusta kuvia on ihanaa vain katsella, ne ovat niin viehättäviä!

Tärkeintä lastenraamatussa kuitenkin on se, miten niissä kerrotaan Jumalasta, ja näissä kirjoissa kerrotaan Jumalasta, joka on rakastava Isä joka haluaa aina parasta lapsilleen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten syntiinlankeemuksesta kerrotaan. Diane Storzt selittää Paratiisista karkoittamisen lapsille sen kautta, että koska Jumala rakasti Aadamia ja Eevaa niin paljon, hän ei halunnut antaa heidän elää ikuisesti nyt, kun he tunsivat myös pahan. Samassa kerrotaan myös siitä, miten jo heti aikojen alussa Jumalalla oli suunnitelma siitä, miten hän korjaisi Jumalan ja ihmisten suhteen entiselleen.

Hienoa Minä olen – ihmeellinen Jumala -kirjassa onkin se, miten Raamattua myös selitetään ja kertomuksia laitetaan kontekstiinsa, liitetään siis Raamatun Suureen kertomukseen. Ilman tätä olen huomannut, että raamatunkertomukset saattavat jäädä lapsille irrallisiksi ja etäisiksi, kun niiden paikkaa Jumalan suunnitelmassa ei tiedetä. Tämä kirja sopiikin tosi hyvin myös hartauskirjaksi ja opetukseen, koska jokaisessa luvussa on myös lapsen maailmaan tuotu opetus kertomuksen tarkoituksesta, opetus tiivistettynä myös yhteen lauseeseen, lyhyt rukous sekä ”tietolaatikko”, jossa kerrotaan lisää siitä miten kertomus liittyy muihin raamatunkohtiin, ja mitä tämän kertomuksen ja seuraavan kirjassa olevan kertomuksen välissä tapahtui. Nämä tuntuvat niin olennaisilta jutuilta Raamatun oppimisen kannalta, että ihmettelen miksi en ole näitä lasten Raamatuissa ennen nähnyt!

Kirjan nimi viittaa siihen, että kirjan neljäkymmentä kertomusta on otsikoitu Jumalan nimien mukaan. Niinpä kertomukset liittyvät siis vielä suurempaan kuvaan siitä, että jokainen kertomus kertoo jotain Jumalan luonteesta. Näiden lukeminen on opettavaista ja koskettavaa aikuisellekin!

IMG_20180426_125152

Gummy Candy Maker

IMG_20180323_124444 (1)

Saimme Coolstuffilta kokeiltavaksi muutamia hauskoja lapsiperheen tuotteita, ja niistä yksi oli Gummy Candy Maker, jota mainostetaan karkintekokoneena, jolla lapset voivat (aikuisen valvonnassa) tehdä lauantaikarkkinsa itse.

Ja okei, kyllähän sillä karkkeja voi tehdä, vieläpä hedelmämehuista, hunajasta ja liivatteesta, jolloin karkit ovat jopa terveellisiä. Mutta ei ehkä ihan sellaisia karkkeja, mitä ne kaupasta ostetut ovat. Kun mietin, mitä nämä karkit muistuttavat, tajusin että nehän ovat Jelloa!

Englannissa asuessani minulle tarjottiin eräässä perheessä jälkiruokais kerran Jelloa, eli tutisevaa, vihreää, liivattesta ja lisäaineista tehtyä hyytelöä. Se oli ällöttävin jälkiruoka mitä olen maistanut, mutta amerikkalaisille lapsille se on ihan vakioruokaa, ja sitä jopa pidetään terveellisenä. Tykkäämisen siis täytyy olla tottumuksesta kiinni.

Gummy Candy Makerillä voi siis tehdä karkintapaisia minihyytelöitä. Minun niitä on vaikea syödä ja mieheni sanoi että ne ovat niin pahan makuisia että niitä ei pitäisi sanoa karkeiksi, mutta lapseni rakastavat niitä! Molemmat pojat ovat tosi innoissaan, kun ehdotan jonain arki-iltana, että tehtäisiinkö yhdessä hedelmäkarkkeja. Ja se on hyvä asia, sillä nämä karkit ovat oikeasti tosi hyvää ruokaa.

Superfoodskeneä seuraavat ovat ehkä kuulleet, että liivate nimittäin on uusi superfood. Tai eihän se uusi ole, mutta sen terveysvaikutuksista on vasta alettu puhua. Sen terveysvaikutukset ovat samoja, mitä löytyy luuliemestä (jota sitäkin meillä silloin tällöin keitellään), mutta ne saa helposti ilman vuorokauden luiden hauduttelua. Liivate on hyvää ravintoa etenkin niille, jotka syövät paljon punaista lihaa, koska arvellaan että se voi hillitä punaisen lihan kehossa aiheuttamaa tulehdusta. Lisää liivatteen terveysvaikutuksista voi lukea vaikka täältä. (Nyt kun nuo luin, taidan koittaa taas syödä karkkeja itsekin.)

Koneen mukana tuli pari reseptiä, jotka eivät ihan sellaisenaan riittäneet meille. Huomasin, että karkeista tulee parempia, jos mehun lisäksi käyttää hedelmäsoseita ja (luonnollisia) makuaineita. Omenamehu, mangosose, sitruunamehu ja limearomi on tähän mennessä ollut meidän onnistunein kokeilu, jotka hotkittiin ennen kuin itse ehdin maistaa vasta ensimmäisen!

Ps. Samanlaisia nameja voi toki tehdä ihan vain kattilan ja silikonimuottien avulla, mutta kone tekee tästä kyllä helpompaa ja hauskempaa!

Narnia-tv-sarja

narniaYksi asia, mitä olen odottanut siitä asti kun esikoiseni syntyi, oli että pääsen lukemaan hänelle lempikirjojani! Niistä tosin aika suuri osa on tyttökirjoja, ja minä olen tällä hetkellä kahden pojan äiti. Mutta onneksi kirja, joka on ollut minulle kaikista tärkein romaaneista, sopii kaikille lapsille, ja oikeastaan ihan kaikenikäisillekin.

Pitkään minä odotinkin, ja vihdoin tänä keväänä tuntui, että aika oli kypsä 7-vuotiaan päästä seikkailulle Narniaan. Kirjat ja elokuvat ovat kaikille niin tuttuja, että niitä ei sen enempää tarvinne esitellä, mutta kaikki eivät tiedä, että Narniasta on tehty myös 80-luvulla tv-sarja, joka tavoitti kirjojen hengen loistavasti ja oli monille 80-luvulla lapsuuttaan eläneille ensimmäinen kosketus kirjasarjaan.

Niin oli myös minulle. En ollut kuullut koko kirjoista, kun sattumalta avasin television ja aloin katsoa Narnia-sarjan ensimmäistä osaa. Ohjelma sai minut lumoihinsa ensi hetkestä alkaen, ja kaikki seuraavat jaksot sain talteen videollekin, ja katsoin niitä useita kertoja sen jälkeenkin. Tv-sarjassa oli jotain sellaista lämmintä ja kaunista, joka kosketti sydäntäni ja minusta tuntui siltä, että olin sen katsottuani enemmän elossa ja saanut aavistuksen jostain syvemmästä elämässä. Tämän jälkeen luinkin koko kirjasarjan, ja olen myös aikuisena lukenut kirjat useaan kertaan uudelleen. Joka kerta niiden symbolinen taso on auennut syvemmin ja olen ymmärtänyt kirjoista lisää jotain, mikä edellisellä lukukerralla oli jäänyt huomaamatta.

narnia1

Oli tosi jännittävää alkaa katsoa oman lapsen kanssa jotain, joka oli itselle näin merkittävää. Olin tosin jo pitkään yrittänyt asennoitua oikein – sanoin itselleni uudestaan ja uudestaan, että lapseni ei tarvitse pitää jostain vain siksi että minä pidän siitä. Valmistelin siis itseäni mahdolliseen pettymykseen, että emme pääsisikään jakamaan yhdessä jotain minulle tosi merkittävää. Ekassa jaksossa en voinut olla hehkuttelematta, että kato nyt ne menee sinne vaatekaappiin tää on nii mahtava kohta… tajuten samalla, että ensikatsojen silmissä kohtauksessa ei tapahdu vielä mitään sen kummempaa kuin että lapset leikkivät piilosta ullakolla.

Keskittymisen kanssa oli vähän niin ja näin, kun piti katsoa tavallista hidastempoisempaa ohjelmaa, ja mietin jo, oliko virhe alkaa sitä nyt katsomaan. Mutta sitten lapsi alkoi pohtimaan bussimatkoilla ja muina rauhallisina hetkinä Narnian tapahtumia ja etenkin Edmundin valintoja, ja tiesin että tarina teki työtään hänessäkin. Loppuarvio oli, että Velho ja leijona oli ”ihan paras”, ja sen voisi katsoa saman tien uudestaan. BBC teki aikoinaan kuusiosaisen sarjan myös Prinssi Kaspianista ja Hopeisesta tuolista, joita sitten kuitenkin siirryimme katsomaan. (Kaikki nämä löytyivät pääkaupunkiseudun kirjastoista, varasjonokin oli melko kohtuullinen!) Päätin sitten antaa esikoiselle lahjaksi myös pitkään kaapissa odottaneen Narnia-painoksen, josta löytyy kaikki kirjat hyvin viehättävällä kuvituksella, joka henkii vahvasti BBC:n sarjan tunnelmia.

BBC:n Narnia-sarjan ikäraja on S. Sen katsomisen voi siis aloittaa paljon nuorempana kuin elokuvat, jotka ovat pienille vielä liian jännittäviä. Tekstityksiä tosin pitää jo jaksaa seurata, se saattaa rajata sarjan katsomisen joiltain sellaisilta jotka muuten siitä voisivat jo nauttia. Jännittäviä kohtia sarjassa kyllä 7-vuotiaallekin vielä oli, mutta jännitys piti vain mukavasti otteessaan eikä kasvanut liian suureksi, etenkään kun lapsi varmisti minulta puolivälissä, että onhan tarinassa varmasti onnellinen loppu.

6 parasta kotimaista kristillistä lastenkirjaa

IMG_20180320_131333 (1)

Kirjoitin Ruut-lehteen lyhyen jutun meidän perheen mielestä kristillisistä kotimaisista lastenkirjoista. Juttua varten luimme kaikki tässä hetkellä myynnissä olevat kotimaiset kristilliset lastenkirjat! Urakka tosin kuulostaa suuremmalta kuin on, sillä kirjoja löytyi vain kolmisenkymmentä. Tästä genrestä kiinnostuneet, käykääpä kurkkaamassa :)

Olisi muuten kiva tietää, minkä verran blogin lukijoissa on niitä, jotka haluavat myös kristillisiä lastenkirjavinkkejä, ja minkä verran niitä joita ne eivät yhtään kiinnosta tai jopa ärsyttävät. Kommenttia alle!

Lasse-Maijan etsivätoimisto: Jalkapallon arvoitus

IMG_20180329_171534

Tällä kertaa kirjasta kertoo kirjan lukenut 7-vuotias. Hän antoi 3 tähteä viidestä, ja sanoi että parempi salapoliisikirja oli Etsiväkerho Hurrikaanin mysteerikirja.

Mitä kirjassa tapahtuu?

Kirjassa on arvoitus.

Minkälainen arvoitus?

Jalkapallon arvoitus.

Oletko lukenut muita kirjasarjan osia? Mitä pidit niistä?

Olen, yhden. Se ei ollut yhtä hyvä kuin tämä.

Oliko kirja sinusta jännittävä?

Ei hirveän. Ratkaisin sen mielestäni jo alussa. Epäilen vahvasti erästä henkilöä.

Millainen kirja oli?

Ihan kiva.

Kenelle suosittelisit kirjaa?

Kaikille. Etenkin 5-9-vuotiaille pojille.

”Maalauslauta”

IMG_20180316_131637

Sain Coolstuffilta hauskan lähetyksen kaikenlaisia erikoisia tavaroita, joilla saa iloa arkeen lasten kanssa. Näistä ensimmäinen, jota kokeilimme, on ”Buddha board”, joka erikoisestaan nimestään huolimatta on vähän kuin ne lasten piirustuslaudat, joihin voi piirtää uudestaan ja uudestaan ja pyyhkiä vetämällä ruudun tyhjäksi. Tähän kehykseen vain piirtämisen sijaan maalataan vedellä, ja noin minuutissa kuva kuivuu kokonaan pois.

Maalaamista mainostetaan rentoutumiskeinona aikuisille. Siihen tarkoitukseen en tätä meille hankkinut, vaikka siihenkin se toimii! ”Buddha board” on meillä ollut olkkarin nurkassa, ja niin minä kuin lapsetkin käymme silloin tällöin maalaamassa muutaman kuvan. Maalaaminen rentouttaa, mutta myös inspiroi ja kehittää taitoja. Meille tämä tuli siksi, että etenkin 3-vuotias on innostunut maalaamisesta, mutta saa tehdä sitä ihan liian vähän, koska minun pitäisi olla koko ajan vieressä valvomassa kun puuha on sen verran sotkuista. Tällä maalauslaudalla voi käydä maalaamassa jonkin verran milloin vain!

Minä ajattelin ottaa tämän mukaan myös välillä pyhäkouluun, ja havainnollistaa tämän avulla jonkun kertomuksen. Haluaisin myös oppia luonnostelemaan erilaisia kasveja ja eläimiä ja pitää tällä yllä maalaustaitoa, jota ihan liian vähän nykyään ehtii muuten harjoittamaan.

Ainoa haaste lasten kanssa tässä on, että kehykseen ei saisi koskea millään muulla kuin siveltimellä ja vedellä, sillä se vahingoittaa pinnoitetta. (Olisin toivonut että tämä olisi lukenut jo kannessa ennen kuin menin avaamaan pakettia avokadoöljyä sormissani, kun vasta paketin sisältä löytyi paperi, jossa luki että tauluun ei saa koskea etenkään iho eikä öljy!)

Täytyy sanoa että logo on myös vähän kummallinen, vai mikä teillä siitä tulee ensimmäisenä mieleen? Minä ja 7-vuotias nimittäin molemmat ihmettelimme, miksi jalustassa on kuva kakkapökäleestä, jolla on silmät.