Aihearkisto: 5-9-vuotiaille

Flash Point

IMG_20171108_183640

Vesirokon alettua on asennoiduttava kotona oloon useamman viikon ajaksi. Ensiksi sairastui esikoinen, jonka kanssa kotona on oikeastaan aika leppoisaa ja hauskaa, ja joka lähetti minut heti alkuun kirjastoon etsimään uutta luettavaa, koska ”kaikki kirjat kotona on jo luettu”. Olin sopivaan saumaan lainannut meille myös tämän Flash point -eplin kuultuani siitä paljon hyvää.

Flash point on palomiespeli, jossa pelaajat yhdessä toimivat pelastaakseen uhrit palavasta palosta. Näitä yhteistoimintapelejä, joissa kaikki joko voittavat tai häviävät yhdessä, on aika vähän, ja tämä on ensimmäinen isommille lapsille löytämäni yhteistoimintapeli. Näitä suosittelen etenkin kaikkiin perheisiin, joissa nappulat lentelevät kun joku häviää pelin…

Pelin ikäsuositus on kymmenestä vuodesta ylöspäin, mutta siinä on sääntöjä eri vaikeustasoilla, ja helpoimmat säännöt 6-vuotias oppi yhdellä pelikerralla. Koska pelissä toimitaan yhdessä, myös toimintaa voi suunnitella yhdessä ja siksi vähän nuorempikin pysyy pelissä helposti mukana! Pelilaudassa on kaksi puolta joissa on erilaiset talot ja aloitustilanteetkin voi joka pelissä tehdä erilaisiksi, mikä pitää pelin kiinnostavana pidempäänkin.

Peli oli meille harvinainen myös siinä, että lapsi kyllästyi peliin ennen minua. ”Mehän pelattiin eilen jo kahdesti, pelataan tänään jotain muuta…” ja kolmantena sairaspäivänä hän armeliaasti totesi, että tänään voisin taas pelata sitä sun kanssa! :)

IMG_20171108_183650

Sinä olet tärkeä

IMG_20171016_132544 (1)

Max Lucado on yhdysvalloissa tosi suosittu kirjailija, joka on kirjoittanut yli sata kirjaa lapsille ja aikuisille. Suomessa hän on tuntemattomampi, mutta joitakin hänen lastenkirjojaan on täälläkin suomennettu. Minä testasin lukea muutamaan nyt meidän 6-vuotiaalle, johon tämä tarina teki tosi selvän vaikutuksen. Nytkö se jo loppui, hän kysyi kun laitoin kirjan kannet kiinni tarinan päätyttyä.

Sinä olet tärkeä kertoo puunukke Pumpinellosta, joka asuu puunukkien kaupungissa. Kaupungissa nuket laittavat toisiinsa mustia täpliä ja tähtiä sen mukaan, pitävätkö toisesta vai eivät. Joillakin on vain tähtiä, joillakin molempia, mutta Pompinello on saanut pelkkiä täpliä ja on niin surkeana sen vuoksi, että se saa muut laittamaan häneen täpliä entistä enemmän.

IMG_20171016_132537 (1)

Eräänä päivänä hän tapaa nuken, jossa täpliä tai tähtiä ei ole ollenkaan, ja tämän kanssa lähtee selvittämään salaisuutta siihen, millä täplät saa irtoamaan.

Tämä tarina on ihana kertomus jokaiselle, joka on kohdannut kiusaamista tai arvostelua, joka ei uskalla olla oma itsensä koska haluaa niin kovasti saada toisten hyväksyntää, tai sille joka niitä täpliä laittaa hanakasti kaikkiin toisiin.

Leijona se venytteli

IMG_20171009_141553 (1)

Mua vähän jännitti pyytää tätä kirjaa meille, kun mietin, miten meidän pojat innostuisivat kuuntelemaan runoja. Leijona se venytteli kun on lastenrunokirja Suomi 100 -teemalla – eli suomalaisia lastenrunoja viimeisen sadan vuoden ajalta.

Mutta taas oli äiti ennakkoluuloisempi kuin lapset. Eskarilainen oli tänään flunssassa, ja me pidettiin kotieskaripäivää. Ruoan jälkeen aloin lukea hänelle satunnaisia runoja, ja hänhän innostui ja halusi kuulla lisää! Suomi 100 -teemakin on varmaan päiväkodissa niin paljon esillä, että se on lapsilleni tutumpi kuin minulle. Sainkin tehtäväksi etsiä kirjasta sata vuotta vanhan runon, mutta vuodelta 1917 ei ollut yhtään runoa. Kaksi runoa löytyi vuodelta 1918, ja niitä lapsi meni huoneeseensa itse lukemaan ja vei kirjan mennessään, ja minä olin tyytyväinen, kun lapsi pitkästä aikaa luki jotain muuta kuin Aku Ankkaa. Lasta innosti kirjassa selvästi historia, mutta myös modernit hauskat runot, jotka saivat laulamaan. Ja se yksi runo, jossa sanottiin pylly. Hetken luettuaan piti tulla näyttämään äidillekin, kun löytyi erityisen hauska runo.

Minä tykkäsin kirjassa etenkin Maija Hurmeen kuvituksista. Vesiväreillä ja lyijykynillä tehdyt runoja tukevat kuvitukset ovat moderneja ja iloisia, mutta silti herkkiä ja rauhallisia.

IMG_20171009_141632 IMG_20171009_141614

Purkista peliksi

IMG_20171005_102714

Tästä kirjasta mä tykkään niin, että se on ollut meillä kirjastosta lainassa kohta puoli vuotta. Oppi&ilo-sarjan kirjassa on askarteluohjeet 54 eri peliin, joista osa on klassikkoja, osa minulle ihan uusia tuttavuuksia ja osa pelejä ympäri maailmaa, kaikista maanosista. Mä itse tykkään pelaamisesta ja peleistä, enkä jaksa usein pelata samaa peliä monta kertaa, joten itse tehdyt pelit ovat mahtava idea. Pelit voi myös askarrella yksinkertaisista tarvikkeista, joita löytyy useimpien (askartelevien) lapsiperheiden kotoa.

Tästä kirjasta lapset voivat toisaalta ohjeiden mukaan askarrella pelejä itse, kunhan osaavat lukea, ja kirjasta voi myös halvalla aikuinen askarrella uusia pelejä lasten käyttöön. Mä olen käyttänyt kirjan ideoita töissä soveltaen muutamasta peli-ideasta raamatunopetukseen sopivan version. (Työnäni on opettaa Raamattua lapsille.)

Itse asiassa kirja on ollut meillä sen verran pitkään, että aloin jo miettimään, että ehkä pitäisi vain ostaa se omaksi…

IMG_20171005_102726

What is God like?

IMG_20171003_092116

”Tää näyttää ihan vauvakirjalta, mutta kun alkaa lukea, niin eihän tää oo yhtään vauvamainen,” totesi meidän 6-vuotias, kun aloin lukea hänelle iltasaduksi William Lane Graigin lastenkirjasarjaa, jossa selitetään Jumalan ominaisuuksia lapsentasoisesti. Kirjasarjan eri osissa kerrotaan, mitä tarkoittaa että Jumala on henki, kaikkialla läsnäoleva, iänkaikkinen, kaikentietävä, kokonaan hyvä, kokonaan rakastava ja kolme persoonaa. Aika isoja kysymyksiä, joihin ei monelta aikuiseltakaan saisi vastausta suoraan kaupan hyllyltä!

Voisi ajatella, ettei lasten edes tarvitse ajatella näin filosofisia kysymyksiä Jumalasta. Itse kuitenkin innostuin sarjasta siksi, että tällaisia kysymyksiä (kouluikäiset) lapset kysyvät minulta Jumalasta työssäni. Lapset kun eivät niele asioita purematta, vaan kysyvät selityksiä asioille, joita eivät ymmärrä. Tässä sarjassa nämä kysymykset on selitetty niin hyvin, että itsekin sain uusia oivalluksia, ja toisaalta 6-vuotias alkoi selvästi pohtimaan asioita ja ymmärsi myös vastaukset. Meillä tuli myös tosi hauskoja iltakeskusteluja aiheista. (Mitäs se käytännössä tarkoittaa, että Jumalalla ei ole kehoa? – No että Jumalan ei tartte koskaan käydä vessassa, oivalsi lapsi saman tien.)

Varsinaista kehystarinaa kirjoissa ei ole muuta kuin että perheen lapset kyselevät Jumalasta vanhemmiltaan, ja vanhemmat opettavat heitä arjen touhujen lomassa. Näin aikuisena mietin kyllä, miten hanhi ja karhu voivat mennä naimisiin ja miten heidän lapsistaan ei tullut hanhen ja karhun sekoituksia, mutta lasta tämä seikka ei tuntunut häiritsevän. :) Kuvitus kyllä auttaa lapsia seuraamaan kirjaa, ja keskustelumuotoinen opetus tekee asiat helpommin lähestyttäviksi. Vähän lapsellisen kuvituksen vuoksi kirjaa voisi lukea jo 3-4-vuotiaidenkin kanssa, mutta se valitettavasti voi karkoittaa niitä kouluikäisiä, jotka kysymyksiä jo enemmän pohtivat.

Kirjasarjaa ei ole suomeksi saatavilla, mutta kieli on niin yksinkertaista, että minä suomensin sitä lennossa lukiessani. Itse asiassa tykkäänkin lukea lapsille englanninkielisiä kirjoja, niin saa samalla virkistettyä omaa kielitaitoa. Suosittelen niille, jotka tykkäävät olla vaikeiden kysymysten äärellä lastensa kanssa!

IMG_20171003_092315

Lastenkirjojen klassikoita ilmaiseksi netistä

Aloin aamusella selailemaan Elisan e-kirjakaupan ilmaisten kirjojen valikoimaa, ajatuksena että sieltä löytyy varmaan kasa kirjoja, joita kukaan ei halua enää lukea… mutta miten väärässä olinkaan! Heti etusivulta pomppasi esiin useita omia suosikkikirjojani, jotka muuten ovat lastenkirjoja, tai ainakin lapsille/kouluikäisille sopivia kirjoja, joista jokaista suosittelen luettavaksi!

Ilmaiseksi ja suomen kielellä siis löytyvät ainakin nämä:

Charles Dickens: Saiturin joulu

L.M. Montgomery: Anna-sarja

Jules Vernen kirjat

Zacharias Topelius: Talvi-iltain tarinoita ja Lukemisia lapsille

Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia

Aikuisille palvelusta löytyy iso joukko kotimaisen kirjallisuuden klassikkoja ja valittu joukko ulkomaisia, kuten Austenia ja Dickensiä, jotka ovat omat suosikkini. Ne tekivät teini-ikäisenä niin suuren vaikutuksen, että siihen harva kirja on enää sen jälkeen yltänyt.

Ihanaa että tällainen palvelu on! Vähään aikaan ei tarvitse miettiä, mitä lukisi mökillä tai junamatkoilla…

Kokoelma eläintarinoita

IMG_20170901_121848

Nyt esittelyssä 80-luvun alussa julkaistu kirja, jota et valitettavasti löydä mistään. Mutta minä olen nauttinut tästä kirjasta niin paljon, että halusin siitä kuitenkin kertoa, että JOS joskus tämä tulee kirpparilla vastaan ja sinulla on hyvistä seikkailukertomuksista pitäviä lapsia, tämä kirja kannattaa ostaa!

Kirjan eläintarinat eivät nimittäin ole niitä perinteisempiä, vaan kirjaan on koottu angloamerikkalaisen kirjallisuuden klassikkojen kirjoittajien kertomuksia, joissa on mukana eläimiä. Jotkut ovat katkelmia tai lyhennelmiä pidemmistä romaaneista, jotkut taas lyhyempiä novelleja. Niiden matkassa pääsee seikkailemaan 1800-luvun maisemissa, jolloin maailma oli vielä suuri ja jännittävä, ja mihin tahansa ei voinut matkustaa lentokoneella yhdessä yössä. Kirjan tarinoissa käydään Afrikan viidakoissa, kultakentillä Amerikassa ja Etelä-Afrikassa, seikkaillaan sumuisessa Englannissa ja purjelaivalla valasjahdissa. Toisaalta mukana on myös arkisempia kertomuksia ihmisen ja eläimen ystävyydestä, ja myös niitä perinteisempiä eläintarinoita, kuten Rupikonnan seikkailuja Kaislikossa suhisee -kirjasta.

Kirjan tarinat ovat aika jännittäviä, ja niissä on mukana myös sotaa ja kuolemaa. Ne eivät siis kaikista pienimmille sovikaan, ja eskarilaisenkin kanssa jätin pari tarinaa välistä, näitä kun iltasatuina meillä luetaan. Jännittävät juonenkäänteet saivatkin sitten niin minut kuin eskari-ikäisen pojankin liimaantumaan kirjan ääreen iltasatuaikaan ja melkein odottamaan nukkumaanmenoa.

IMG_20170901_121940

Rakastan myös kirjan kuvitusta. Minun on joskus vaikea keskittyä ääneen lukemiseen, mutta värikkäät sivut auttavat siinä hurjasti. On paljon kivempi lukea tekstiä siniseltä tai keltaiselta sivulta kuin siltä perinteiseltä valkoiselta! Realistiset kuvat eksoottisista paikoista synnyttävät myös kaukokaipuun tunteen… ehkä mekin päästään taas joskus seikkailemaan!

A sanoi Agricola

asanoiagricola

A sanoi Agricola oli kirjastoreissun kiva löytö viime viikolla. Se totta puhuen päältä päin näytti aika puisevalta lasten tietokirjalta, mutta sisäsivuilta löytyikin mukaansatempaava ja hienosti, hieman sarjakuvamaisesti kuvitettu tarina.

Kirja kertoo, kuten nimestä voi päätellä, Mikael Agricolan elämästä. Jokainen meistä tietää, että Agricola suomensi Raamatun ja kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen aapisen, mutta ainakin minulle hänen elämänsä monet muut käänteet olivat – no, eivät ehkä uutta tietoa, mutta sitä mitä koulusta ei selvästikään mieleen jäänyt. Luin kirjaa eskarilaisen kanssa, joka kyllä kiinnostui kirjan kanssa suomen kirjakielen synnystä ja eri murteista. Kirja myös elävästi kuvasi sitä innostusta, mikä tuli ihan ensimmäisen suomenkielisen kirjan julkaisusta. Kun elää näin kirjojen keskellä, ei osaa edes kuvitella millaista elämä olisi, jos meillä ei olisi vaikkapa yhtään lastenkirjaa omalla kielellä. Tästä päädyimmekin keskustelemaan siitä, että kaikilla maailman kielillä ei ole vielä omaa kirjakieltä, ja joissakin maissa edelleenkään lapsilla ei ole luettavana yhtään kirjaa – jopa joissakin sellaisissa maissa, joista meidän lasten joidenkin kavereiden vanhemmat tulevat.

Keskivaiheilla kirja vähän pitkäveteistyi, kun se päätyi luennoimaan Lutherin ajatuksista. Ei sillä etteivätkö ne minusta tärkeitä olisi, mutta huomasin että niin lapsen kuin minunkin huomio herpaantui tässä kohden. Loppua kohden kirja taas parani, ja parasta lapsesta olivat loppusivut, jossa oli erilaisia fraaseja keskiajan suomen kielellä ja ”nykykoululaisen kielellä”, vaikka täytyy sanoa että tuo kieli oli kyllä meidän perheelle ihan yhtä vierasta kuin vanha suomikin.

Uusinta: Suomen lasten laulukirja

Heinäkuussa julkaisen uudestaan blogissa kolmen edellisen vuoden aikana esiteltyjä kirjoja, jotka ovat meidän suosikkikirjoja edelleen. Tämä kirja on esitelty aiemmassa blogissani joulukuussa 2012.

suomenlastenlaulukirja2

Suomen lasten laulukirja on ollut kaikista blogissa esitellyistä kirjoista luetuin – ei, vaan sittenkin lauletuin. Se oli myös ensimmäinen kirja, jossa minä näin Matti Pikkujämsän kuvitusta, ja ekalla kerralla kuvitus oli vielä kaikista ihastuttavin, kun näitä kuvia ei näkynyt silloin vielä joka paikassa.

Kirjassa on niin kattava valikoima perinteisiä ja uudempiakin lastenlauluja, että sieltä riittää meille yhä uutta opeteltavaa. Toki myös uudemmat soivat laulukirjat ovat olleet kovassa kuuntelussa, mutta koska meillä myös soitetaan itse, ovat kirjan helpot kitarasoinnut tässä hyvin iloinen asia. Näitä on soiteltu myös kitaran kanssa naapurin lasten kanssa pihalla, lasten synttäreillä ja pikkujouluissa.

suomenlastenlaulukirja

Suloista oli löytää blogista kuva silloisesta 1-vuotiaasta kuuntelemassa äidin laulamana lempilauluaan, jota laulettiin uudestaan ja uudestaan. Silloin me asuttiinkin metron varrella, ja mummolaan mentiin metrolla – tosin ei ratikalla, niin kuin meidän ihan ensimmäisestä kodista. Kuvituskin näytti kovasti kaupunginosalta, jossa silloin asuttiin.

Nyt tämä pikkuinen on jo aika iso, soittaa musiikkiopistossa pianoa ja pystyisi jo joitain kirjan kappaleista soittamaan itsekin!

Uusinta: Laulava lasten lintukirja

 

Heinäkuussa julkaisen uudestaan blogissa kolmen edellisen vuoden aikana esiteltyjä kirjoja, jotka ovat meidän suosikkikirjoja edelleen.

IMG_0443Tässä sellainen kirja, jota meillä on luettu siitä asti, kun se aikoinaan on meille tullut. Kolme vuotta sitten sitä luki esikoinen isänsä kanssa, ja minäkin toivoin oppivani tunnistamaan lintuja. Kirjoitin silloin, että unelmanani on olla äiti, joka osaa opettaa luonnossa lapsille lintujen ja kasvien nimiä. No, mitä sitten kävikään? Ainakin sinne päin on tultu. Tunnistan jo monia pihapiirin lintuja, mutta hidasta oppiminen on. Minulla ei ole sellaista luontaista luonnontuntemisen lahjaa. Muutamat linnut tunnistan jopa äänestä, mutta vain ne helpoimmat.

Meidän esikoinen tunnistaa muutaman linnun, mutta 2-vuotias veljensä tunnistaa niitä varmaan jo enemmän. Lapsilla vain on erilaiset kiinnostuksen kohteet, ja meidän pikkuinen on tosi kiinnostunut luonnosta. Vaikka hän ei vielä paljon puhu, hän tunnistaa jo lokin, rastaan ja kraa kraan eli variksen, ja linnun laulua kuullessaan osaa hienosti imitoida lintujen ääniä.

Siksi ei olekaan varmaan yllätys, että nyt tästä on tullut yksi kuopuksen lempikirjoista. Myös samanlaista kirjaa, jossa on muita luonnon ja eläinten ääniä, meillä luetaan just nyt.

IMG_0444

Talitiainen sanoo ti-ti-tyy. Olen tarkistanut sen nyt kirjasta monta kertaa, ja olen jo aika varma, että erotan talitiaisen ja varpusen toisistaan. Tämä on kuitenkin vaatinut sellaista ponnistelua, että alan uskoa, että minun mielestäni puuttuu sellainen alue, johon lintutietoutta voisi laittaa. Mutta tämän kirjan syytä se ei ole. Kirja on tosi mainio, ja Tepsu tykkää siitä paljon. Tepsu onkin lukenut sitä isänsä kanssa, ja minun täytynee tyytyä siihen, että meillä kotona on kaksi söpöä poikaa, jotka saavat briljeerata minulle lintutietoudellaan. Suosittelen siis kirjaa – ainoa miinus siitä, että lintujen kuvat ovat aika pieniä. Lintukirjoissa toivoisi vähän isompia kuvia, kun luonnossa lintuja pääsee harvemmin katsomaan yhtä läheltä kuin kuvissa.

Sain kirjan arvosteltavaksi Kids.fi:stä. Heillä monenlaisia hauskoja lastenkirjoja, kannattaa käydä vilkaisemassa.