Aihearkisto: 3-5-vuotiaille

Hertan maailman uudet kirjat

IMG_20180421_093559Lapsimessujen yksi yllättävistä ja iloisista kohtaamisista oli, kun tapasin Hertan maailman luojan Niina Grönholmin, ja sain luettavaksi uusimmat Hertta-kirjat! Kiinnostavaa tässä oli sekin, että olen viime aikoina tavannut useamman kirjailijan, jotka olisivat voineet saada kirjansa kustannettua perinteisissä kustantamoissakin, mutta ovat päättäneet kustantaa kirjansa itse. Joskus ennen omakustanteissa on vielä ollut sellainen leima, että ne ovat kirjoja jotka eivät kustantamoille ole kelvanneet, mutta tämä oletus pitää kaiken aikaa vähemmän paikkaansa.

Niina kertoi, että Hertta syntyi hänen kaivatessaan omille lapsilleen tarinoita, joissa lapsille annetaan ohjeita arkisista asioista. Siinä Hertan maailma onkin onnistunut, kun huumorin ja riimittelyn kautta ohjeet eivät kuulosta yhtään tylsiltä.

Uudet kirjat ovat Grönholmin itsensä kuvittamia, ja siksi hieman aiemmista eri näköisiä. Nyt Hertta kuulemma näyttää siltä, miltä hän kirjailijjan visioissa alunperin näytti. Uusissa kirjoissa Herta pohtii leikkiä ja aikuisuutta, ihmettelee maailmankaikkeutta, opettelee pukeutumaan sään mukaan ja vierailee kirjailijan lempikaupungissa Pariisissa, jossa vieraillaan muun muassa Louvressa, Sacre Courissa, Notre Damessa ja Eiffel-tornissa.

Me luettiin heti iltasaduksi kaksi Hertta-kirjoista Lapsimessujen jälkeen. Kun aloin lukea kirjoja 3-vuotiaalle, 7-vuotiaskin kömpi pian kainaloon ja halusi tulla kuuntelemaan meidän iltasatua, eikä lukenutkaan vain omaa kirjansa kuten yleensä. Aihepiirit olivatkin eskarilaiselle vielä sopivia, ja Minä olen Hertta -kirjan lapsille tarkoitetut kysymykset herättivät hyviä ajatuksia – ja minulle muutaman kirpeän kommentin siitä, että vietän liikaa aikaa tietokoneella. Minä taas ilahduin etenkin Hertta ja avaruusasioita -kirjan suhtautumisesta avaruuteen. Yleensä avaruutta lähedetään lastenkirjoissa lähestymään vain tiedon kautta, kun taas tässä kirjassa lähdetään liikkeelle ihmetyksestä.

Uuteen Hertta-sarjaan kuuluu myös palapelejä ja Hertta-teemainen noppapeli.

Ylemmässä kuvassa Minä olen Hertta, alemmassa Hertta Pariisissa.

Ylemmässä kuvassa Minä olen Hertta, alemmassa Hertta Pariisissa.

Pieni enkeli saa tehtävän

Tänään vähän erilainen kirja! Tein nimittäin youtubeen äänikirjaksi lasteni kanssa kuvakirjan, jonka tein jo 7 vuotta sitten ja jätin sitten pöytälaatikkoon makaamaan.

Kirja ei ole kovin ammattimaisesti tehty, mutta olen kuullut, että joissain kodeissa sitä on nyt kuunneltu iltasatuna. Ja silloin minusta tuntuu, että olen onnistunut – olen tehnyt jotain mikä koskettaa kuulijoitaan, vaikka jälki ei kaikin puolin professionaalia olekaan.

Käykää ihmeessä katsomassa! :)

Kössi-Kenguru ja veturi

IMG_20180224_215438

Minä olen sen verran nuori, että en ole katsonut lapsena Kössi-Kengurua. Silti tämän kirjan nähdessäni tuntui siltä että tämä pitää saada, vaikken oikeastaan edes tiennyt mitä odottaa. Ja fiilis oli oikea, sillä kirja on ihana!

Kössi-Kenguru ja veturi on varmaankin vanhempien nostalgianälkään tarkoitettu uusi (tai no 2011 ilmestynyt) kirja vanhasta sarjasta. En tiedä, eikö kirja sitten mennyt kaupaksi niin kuin odotettiin, sillä ilmeisesti sarjassa ilmestyi lopulta vain kaksi kirjaa. Luulisi, että näitä olisi voinut tulla enemmänkin!

Minä ihastuin kuvitukseen, joka yllättäen tuntuikin taas raikkaalta, ja juoneen täydelliseen kahjouteen. ”Juoni” oli täysin arvaamaton eikä siinä ollut päätä eikä häntää, minkä vuoksi se jaksoi innostaa minuakin. Kirjassa on paljon ”ääniefektejä”, joista en tiennyt ovatko ne jotain vanhassa sarjassa enemmänkin olleita ääniä, joten minun piti vain heittäytyä ja keksiä itse, miltä ne voisivat kuulostaa… ja ilmeisesti minun tulkintani toimivat, koska etenkin näitä ääniä lapsi halusi kuulla uudestaan ja uudestaan.

Itse asiassa illalla kävinkin youtubesta kuuntelemassa, miltä Kössin alkuperäinen pongeli-doing ja muut äänet kuulostivat. Faffadiidu-fuvudu-affa fuidu-uvadi-fuudi-duiva duffa-fuffa-avidi-vividi faffa-uidu-duuva-fuvadu….

IMG_20180224_215512

Ajetaan bussilla

IMG_20180224_215532

Penny Dale on tunnettu dinosaurus-kuvakirjoistaan, joita meilläkin luettiin ahkerasti, kunnes isompi kyllästyi ja pienempää ne alkoivat pelottaa. Dalen kuvitustyyli on miellyttävän rauhallinen dinosauruksissakin, ja vielä enemmän tässä bussikirjassa, jossa pikkupoika ajaa punaisella bussilla läpi englantilaisen maalaismaiseman ja ottaa kyytiinsä erilaisia maatalon eläimiä.

Ajetaan bussilla on Vaukirjan julkaisema laulettava satukirja, jonka minä löysin kirpparilta, mutta jota löytynee kirjastoistakin.  Laulun säveltä ei kirjassa kerrota, mutta sanat sopivat ainakin melkein bussilauluun: Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri, ympäri… Sitä meillä on kuunneltu paljon niin suomeksi kuin englanniksikin, joten tämä laulettava bussikirja ilahdutti 3-vuotiasta tosi kovasti! Eikä pelkästään laulun vuoksi, vaan autot ja eläimet ovat myös yhdistelmä, joka vain TOIMII. Dalen ote kirjoissa onkin ihastuttavan lapsilähtöinen. Hän haluaa selvästi yhdistää samaan kirjaan aina monta elementtiä, josta lapset ilahtuvat. Tässä kirjassa on lisäksi eläinten ääniä ja aina hauska yllätys siinä, mikä eläin tulee seuraavaksi kyytiin.

Eli jos teilläkin rakastetaan laulamista, autoja ja eläimiä – ja aika harva lapsi niistä kai ei innostu – tämä kirja toimii!

IMG_20180224_215552

Sanoja joista uneksia

IMG_20180305_133651

Mä olen ehtinyt nähdä aika monta lastenraamattua niin kotona kuin työssänikin, mutta vasta nyt tuntui että löysin sellaisen Raamatun, jossa kaikki on kohdallaan. Lastenraamatut kun eivät ole neutraaleja, vaan niistä jokainen on tekijänsä tulkinta Raamatun tekstistä, ja minä olen tosi tarkka siitä, miinkälaista jumalakuvaa lapsilleni saa opettaa.

Sanoja joista uneksia on Diano Stortzin kirjoittama ja kuvittama lastenraamattu, joka on tehty luettavaksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Kirjan lopusta löytyykin ohjeita lasten rauhoittamiseksi nukkumaan ja toimivan ja läheisen iltahetken valmistelemiseksi lapsen kanssa.

Ensimmäisenä kirjassa huomio kiinnittyy kuviin. Kuvat ovatkin varmaan yksi isoimmista valintaperusteista, millä vanhemmat valitsevat lastenraamattuja lapsilleen. Tämän kirjan kuvat ovat eloisia, värikkäitä, huoliteltuja ja täynnä iloa ja elämää! Niitä katselee mielellään aikuinenkin, ja kuvien ansiosta lapset myös innostuvat kirjasta. Jokaista kertomusta kohden on kaksi kuvaa, joten suuri osa kertomuksesta tulee esiin vain tekstistä. Meillä 3-vuotias jaksoi kuitenkin kuunnella kertomuksia kirjasta, ymmärtäen niistä osan ja ihastellen kauniita kuvia ja kysellen niistä minulta (Esim näin: Voisitko kertoa lisää siitä, kun Jumala loi kukkaset? <3)

Tekstit tässä kirjassa poikkeavat hieman tavallisista lastenraamatuista, sillä teskteissä myös selitetään kertomuksia, ja se on minusta hyvä asia. Kertomukset eivät jää irrallisiksi, vaan niissä kerrotaan, miten kertomukset liittyvät Raamatun suureen kertomukseen eli Jumalan pelastussuunnitelmaan. Tekstit myös painottavat sitä, miten paljon Jumala rakastaa ihmisiä, ja tämä onkin minulla lastenraamatuissa tärkein seikka. Raamattu opettaa, että rakkaus on Jumalan ydinolemus, enkä halua että lapseni saavat lastenraamatusta kuvan pelottavasta, ankarasta, tuomitsevasta tai etäisestä Jumalasta!

Jokaisen kertomuksen lopussa on vielä rukous ja muistolause. Minulle ei tuntunut luontevalta rukoilla valmiita rukouksia, mutta muistolauseista 3-vuotias innostui, ja haluaa yhdessä opetella ne jokaisen kertomuksen jälkeen!

Tämä lastenraamattu sopii 3-vuotiaasta ylöspäin, noin 8-vuotiaaseen saakka. Kolme-neljävuotiaalle en ihan kaikkia kertomuksia lukisi, esimerkiksi syntiinlankeemus ja pahan tulo maailmaan eivät sen ikäiselle ole vielä ajankohtaisia. Maailman luominen ja Jeesuksen syntymä ja elämä ovat pienille parempia paikkoja aloittaa.

IMG_20180305_133751

Linnut. Lasten suosikit

IMG_20171207_090713

Meidän kuopus rakastaa eläimiä, ja hänelle pyysin kustantajalta tämän kirjan. Me ollaan luettu paljon Laulavaa lasten lintukirjaa, joka on itse asiassa saman kustantajan (Readme.fi) samalla idealla toimiva vähän vanhempi kirja. Kirjassa on hieman tietoa eri elinympäristöjen linnuista, kuvia ja lintujen ääniä.

Edelliseen verrattuna tämän kirjan toteutus on raikkaampi ja toimivampi. Kun en itsekään lintuja kovin hyvin tunne, haluan lintukirjalta selkeitä ja tarpeeksi isoja värikuvia, joiden kanssa tuurilla saattaisin ehkä jopa jonkun linnun tunnistaa luonnosta. (Tunnistankin kyllä ainakin kuusi lintua näiden kaikkien lasten lintukirjojen parissa vietettyjen vuosien jälkeen!) Tässä kirjassa kuvat ovat tarpeeksi isoja, iloisen aurinkoisia ja ääninappitoiminto toimii tosi fiksusti. Lintujen ääniä ei tarvitse etsiä sivulta erillisestä napeista, vaan linnun ääni kuuluu linnun kuvaa painamalla. Ääninapit ovat myös niin herkkiä, että lapsi voi niitä painaa itse – näin ei kaikissa kirjoissa ole – minkä vuoksi kirjaa lapset voivat hyvin selailla myös itsekseen, kunhan oppivat  sivujen toimintaperiaatteen. Minulla itselläni nimittäin meni pari päivää ennen kuin tajusin, että luettavana oleva sivu piti aktivoida sivulla olevasta punaisesta napista. Se oli tosin oma vikani, etten lukenut takakantta. Ääninapit ovat itse asiassa niin herkkiä, että kirja alkaa yleensä kotkottamaan jo ihan vain kun sen ottaa käteen!

Kirjassa on vain viisi aukeamaa, mutta niiltä voi kuunnella 50 eri linnun äänen. Tieto-osiot ovat melko suppeat, ja toimivat ehkä parhaiten 3-6-vuotiaille.  Voin kuvitella että tästä kirjasta voi tulla eläinfanien yksi suosikkikirjoista.

IMG_20171207_090725

 

Joulukalenterikirjat tositoimissa

IMG_20171210_112030

Kirjoitin aiemmin joulukalenterikirjoista ja lyhyesti myös kirjajoulukalenterista. Nyt kun joulukuuta on kulunut kymmenen päivää, halusin vielä kirjoittaa siitä, mitä lapset pitivät tämän vuoden joulukalentereista.

Meidän nuorempi lapsi täyttää helmikuussa kolme, ja taisi vasta tänä vuonna saada ensimmäiset omat joulukalenterinsa. Kirjajoulukalenterin lisäksi hän sai kummilta perinteisen kuvajoulukalenterin, ja kun parin päivän jälkeen hoksasi kalentereiden idean, on tykännyt molemmista tosi paljon. Ensimmäinen päivä tosin oli vähän järkyttävä, kun lapsi luuli minun yrittävän rikkoa kalentereitaan kun yritin näyttää miten luukkuja avataan, mutta siitä ensijärkytyksestä onneksi toivuttiin nopeasti.

En oikein etukäteen tiennyt, millaisia kirjoja ja minkä ikäisille Touhulan kirjajoulukalenterista tulisi, mutta pian huomattiin, että kirjat olivat juuri sopivia melkein 3-vuotiaalle. Kirjat ovat niin selkeästi taapero-osastoa, ettei eskari-ikäistä isoveljeäkään harmittanut kirjat nähtyään, että kirjajoulukalenteri oli vain pikkuveljelle. Kirjoissa on opettavaisia kuvasanakirjoja eri aiheista, lorukirjoja hassuista englantilaisita lastenloruista (myös siitä jossa äiti piiskaa lapsiaan ja mies sulkee ärsyttävän vaimonsa kurpitsaan..)  ja kivoja tarinakirjoja scarrymaisillä kommelluksilla. Kaikki kirjat ovat toimineet yhtä lailla, ja tarinakirjoista piti myös 6-vuotias isoveli. Kalenteri silti selvästi toimii parhaiten 2-4-vuotiaille, ja näin taitaa olla myös muiden kirjajoulukalenterin kohdalla.

Taapero tykkäs kirjoistaan niin kovasti, että melkein joka aamu haluaa ne ottaa päiväkotiin mukaan. Onneksi sinne saa viedä kirjoja ja leluja joka päivä, sillä meidän aamut ovat usein niin tiukkoja, että kirjaa ei ehtisikään lukea ennen päiväkotiin lähtöä, lapset kun menevät sinne jo aamupalalle. Pikkuirjoissa on 24 sivua, joten niihin pitää hetki olla aamulla rauhallista aikaa, että kirjan ehtii lukea!

Eskarilaiselle aloin lukemaan iltasaduksi Tähtipuu ja muita joulutarinoita -kirjaa. Omasta mielestään se oli ensin liian lapsellinen, mutta minusta ei, ja kyllä parin tarinan jälkeen hän kirjasta innostuikin ja yhdestä tarinasta myös totesi, että siinä oli hänen mielestään tosi hyvä opetus :) . Kirjan teemana onkin enemmän moraali kuin varsinaisesti kristinuskoon liittyviä teemoja on enemmän pieninä mainintoina kuin keskeisinä sisältöinä.

Ainoa hankaluus kirjassa on, että tarinat ovat liian lyhyitä! Meillä tarvitaan parinkymmenen minuutin lukeminen että lapsi nukahtaisi, joten tämän kirjan lisäksi tarvitaan vielä joku toinen iltasatukirja. Tämän lisäksi lapsi lukeekin sitten itsekseen Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo -kirjaa, jossa myös on 24 pientä lukua, ja tykkää siitä tosi kovasti. Itse en ole sitä ehtinyt vilkaista, ja en tiedä siitä sen enempää, mutta se sai eskarilaisen suosituksen.

Kirjajoulukalenterista seurasi meillä just se, mitä arvelinkin. Myös isoveljelle piti alkaa keksiä yllätyksiä, kun pikkuvelikin niitä saa joka joulu, ja tapaa tuskin voi ensi vuonna lopttaa. Luovuutta pitää käyttää, että meillä ei ole kotona kohta 24 kappaletta turhaa krääsää. Parhaita lahjoja isoveljen perinteisen joululaulukalenteriin lisäksi ovat olleet vihkot, kynät ja Aku Ankan joulumantelit, joita onnistuin löytämään kirppareilta useammalta vuodelta. Netistä olen myös printannut jouluaiheisia askarteluja, sokkeloita ja sanaristikoista, jotka ovat toimineet vähän vaihdellen.

IMG_20171210_112905

Paddington lähtee lomalle

paddingtonlähteelomalle Tammi on julkaissut tänä syksynä ennen suomentamattoman Paddington-romaanin Paddington lähtee lomalle. Paddingtonissa on jotain viehättävän vanhanaikaista, joka etenkin minua viehättää englantilaisen kulttuurin (ja kirjallisuuden) ystävänä muutenkin. Meillä on ollut aiemmin muutamia Paddington-kuvakirjoja, joissa tarinat ovat ilmeisesti samoja kuin näissä romaaneissa, mutta kuvakirjoissa on vain yksi luku kirjaa ja runsaammin kuvitettuna – tai näin olen ainakin ymmärtänyt, kun olen ihmetellyt, ovatko alkuperäisiä Paddingtoneja nämä romaanit vai kuvakirjat. Kuvakirjoista me ollaan tykätty paljon, joten ajattelin kokeilla, miten Paddington uppoaisi romaanimuodossa.

Ja se uppoaa, ja toisaalta ei. Romaani on tosi rauhallinen ja hitaasti etenevä, vaikka pääosassa ovatkin Paddingtonin suloiset kommellukset, kun perulainen karhu ei ihan ymmärrä, miten ihmisten maailmassa toimitaan. Me ollaan luettu Paddingtonia iltasaduksi 6-vuotiaan kanssa, ja hän kyllä ihan mielellään sitä kuuntelee, kun minä ehdotan että luetaas Paddingtonia eteenpäin. Silloin kun kysyn häneltä, mikä kirja otetaan, hän valitsee melkein aina jonkun muun. Nyt vain olen huomannut, että eskarilainen valitsee itse sellaisia kirjoja, jotka innostavat häntä niin paljon, että nukahtaminen ei onnistu! Sen sijaan Paddington on tempoltaan niin rauhallista tekstiä, että joskus hän on nukahtanut jo lukemisen aikana. Eli iltasatukirjaksihan tämä on varsin mainio – kirja on tarpeeksi kiinnostava, että sitä jaksaa kuunnella, se herättelee omaa mielikuvitusta ja välillä vähän naurattaakin – mutta tarpeeksi hidas, että se auttaa nukahtamaan.  Tosi hyvä iltasatuvalinta tämä sitten loppujen lopuksi meille olikin! :)

Kolme joulukalenterikirjaa

tähtipuujamuitajoulutarinoita

Tähtipuu ja muita joulutarinoita on Lasten keskuksen tämän vuoden uutuus. Kirjassa on joulukalenterikirjojen tapaan 24 lukua, ja niissä noin kolmen aukeaman pituisia tarinoita. Kirjassa on väljän kristillinen sanoma – se puhuu kyllä kristillisestä joulusta, mutta mukana on myös tonttuja, eläintarinoita ja perinteisiä satuja. Eve Tharletin kuvitus on hempeän rauhallinen ja harmoninen.  Olen huomannut, että joillekin lapsille nämä kuvitukset ovat vähän liiankin hempeitä, kun taas toiset niitä rakastavat. Lapsillakin on oma makunsa! Minusta tämä kirja on kivan tunnelmallinen, ja aion kokeilla tätä iltasatukirjana meidän 6-vuotiaalle toivoen, että hän ei vielä ole kasvanut satuiästä ohi! Ikäsuositus: 3-6-vuotiaille.

joulumysteerio

Joulumysteerio on Sofian maailman kirjoittajan joulukalenterikirja. Rakastin Sofian maailmaa yläasteikäisenä niin, että luin sen parissa päivässä, enkä silloin olisi arvannut että kirjoittaja on kirjoittanut kirjoja myös kristinuskosta. Joulumysteerion luinkin paljon myöhemmin itselleni joulukalenterikirjana. Olin muistaakseni vähän päälle parikymppinen, odotin esikoistani ja ihastuin tähän ihan yhtälailla! Kirjassa on samaa ihmetyksen tuntua kuin Sofian maailmassa, ja se yhdistyy mysteeriin ja kristinuskon historiaan. Kirjassa Joakim saa taikajoulukalenterin luukuista tarinanpätkiä, joissa erikoinen matkaseurua matkaa Norjasta taaksepäin historiassa ja Euroopan halki kohti Betlehemiä ja vuotta nolla. Ikäsuositus: Yli 8-vuotiaille.

marianpieniaasiMarian pieni aasi on kirja, jota joka joulun alla huhuillaan  keskustelupalstoilla ja etsitään antikvariaateista, ja olen vain ihmetellyt, miksi siitä ei oteta uusintapainosta! Nyt ehkä on otettu, sillä kirjaa saa taas uudella kuvituksella täältä. Kustantajan nimeä tai muuta en tosin onnistunut löytämään. Suloisessa, löyhästi Raamattuun perustuvassa tarinassa seurataan aasin kautta joulun ihmettä, matkaten Josoefin ja Marian kanssa Nasaretistä kohti Betlehemiä. (Löyhästi kirja perustuu Raamattuun siinäkin mielessä, että Raamatussa ei missään kohdassa mainita aasia. Itsekin tajusin tämän vasta pari vuotta sitten! Aasi tosin mainitaan Jeesukseen liittyvässä ennustuksessa kohdassa Jes. 1:3.) Kirjassa on 24 lukua, joiden kanssa voi matkata kohti joulua. Ikäsuositus: 3-6-vuotiaille

Lasten lempparikirjat vuonna 2017

Usein esittelen kirjoja blogissani silloin, kun luemme niitä ensimmäistä kertaa. Välillä kuitenkin yllätyn siitä, mitkä ovatkin ne kirjat, joita luetaan vielä vuoden päästä ensimmäisestä kerrasta!

Ja tänä vuonnahan ne ovat olleet nämä:

  1. Leijona se venytteli – kun tämä kirja tuli meille, ajattelin totta puhuen, että mitenköhän lapsia jaksaa kiinnostaa näitä runoja. Mutta niin vaan 6-vuotias pyytää tätä kirjaa silloin tällöin omasta toiveestaan iltasatukirjaksi, ja olen useamman kerran yllättänyt sen lukemasta kirjaa ihan itsekseen. Etenkin kakkapissajutut runoissa kikatuttavat.
  2. Ympyräiset-sarja on 2-vuotiaan lemppari, joita luetaan iltasaduiksi, otetaan mukaan mummolaan ja päiväkotiin, ja jota 6-vuotiaskin jaksaa kuunnella.
  3. Päivä eläinten rautateillä on 2-vuotiaan toinen suosikki, joka muuten myös toimii tosi hyvin 6-vuotiaallakin.
  4. Pikkukokki keittiössä on 6-vuotiaan leipomisesta innostuneen herkkusuun suosikki. Tänä vuonna meillä onkin leivottu enemmän kuin ennen, ja tämän kirjan 6-v halus ottaa myös mummolaan lukemiseksi, jotta voisi vähän vertailla reseptejä isoäidin kanssa.
  5. Soiva kansanlaulukirja ei oikeastaan yllättänyt siinä, että se on koko perheen suosikkeja. Osaamme kaikki aika paljon enemmän kansanlauluja kuin vuosi sitten.
  6. Tero ja Tarmo seikkailevat – me odotetaan jo innolla, josko Teroa ja Tarmoa saatais kolmaskin osa!