Aihearkisto: 3-5-vuotiaille

Pikku hiiren puolukkamatka

IMG_20180607_101856

 

 

 

 

 

 

Meillä ei ole kovin paljon luettuja söpöjä eläinkirjoja, ja Riikka Jäntin uutta Pikku hiiren puolukkamatkaa lukiessani aloin ehkä hahmottamaan, miksi. Eikä siksi, etten pitäisi tästä kirjasta. Päinvastoin, Pikku hiiren puolukkamatka on tosi ihana ja suloinen kirja ja sitä tullaan lukemaan meillä varmasti monesti, ja syy siihen on siinä että tämä kirja kertoo söpön version meidän elämästämme.

Kirjassa pikku hiiri lähtee äitinsä kanssa mökille puolukkaan. Mökille matkataan tutunnäköisellä junalla, tylsistytään penkissä ja syödään pullaa ja sämpylää ravintolavaunussa. Mökin luonto on ihan niin kuin meillä, ja huussissa käyminen on kaupunkilaislapselle vähän vierasta ja ötököihinkään ei ole ihan tottunut. Illalla pelataan korttia ja ruoaksi syödään purkkihernaria ja kaapissa on aina levy suklaata. Siis ihan kuin meidän mökkiloma.

Samaa fiilistä tulee aika harvasta söpöstä eläinkirjasta, sillä suurin osa niistä tulee meille muualta euroopasta, etenkin englannista ja saksasta. Niissä luonto on eteläisempää, vanhat talot tehty kivestä, kirjoissa kuvatut vanhan ajan tavatkin nostalgisia ja kiinnostavia, mutta eivät ne ole meille tuttuja. Kirjat kertovat kuitenkin vähän toisesta maailmasta. Ja tämän vuoksi on niin tosi tärkeää, että Suomessa tehdään tosi laadukasta omaa lastenkirjallisuutta, sillä silloin kirjat kertovat arjesta ja arjen tilanteista, jota lapset oikeasti kohtaavat elämässään.

IMG_20180607_101913

Siilin satupuu

IMG_20180419_164729

Meillä ei kovin paljon lueta runoja, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Toinen niistä ovat Pia Perkiön runot, jonka runot tuovat sydämeen niin lämpimän onnellisen olon, että niitä voi lukea silloin kun on sisäisen takkatulen, viltin ja kuuman teekupin tarpeessa.

Pia Perkiön uusin Lasten keskuksen kustantama kirja on Siilin satupuu, jonka runot kertovat luonnosta, vuodenajoista, metsän eläimistä ja niiden kotoisista puuhista ja seikkailuista. Kuvituskin on iloinen ja lämminhenkinen, minkä vuoksi kirjan lorutteluja jaksaa kuunnella jo vauvakin, vaikka 3-5-vuotiaat varmaankin vasta nappaavat runojen pienistä tarinoista kiinni. Heillekin runot avaavat paljon uutta, rikasta kieltä.

Vaari yllättää

Oli aikainen aamu ja satoi lunta.
Oravavaari ei saanut unta.
”Mitä jos toiset herätän
tuoksulla puuron höyryävän”,
varis kuuli vaarin myhäilevän.

Vaari hiljaa keittiöön pujahti.
Puuroaineet kattilaan sujahti.
Ja kun puuro oli valmista,
vaari paukutti kattilan kansia:
”Huomenta, rakkaat! Herätys!
Täällä odottaa puuroyllätys!
Aika taitava vaari teillä on:
tein puuron ja herätin auringon!”

IMG_20180419_164841

Gummy Candy Maker

IMG_20180323_124444 (1)

Saimme Coolstuffilta kokeiltavaksi muutamia hauskoja lapsiperheen tuotteita, ja niistä yksi oli Gummy Candy Maker, jota mainostetaan karkintekokoneena, jolla lapset voivat (aikuisen valvonnassa) tehdä lauantaikarkkinsa itse.

Ja okei, kyllähän sillä karkkeja voi tehdä, vieläpä hedelmämehuista, hunajasta ja liivatteesta, jolloin karkit ovat jopa terveellisiä. Mutta ei ehkä ihan sellaisia karkkeja, mitä ne kaupasta ostetut ovat. Kun mietin, mitä nämä karkit muistuttavat, tajusin että nehän ovat Jelloa!

Englannissa asuessani minulle tarjottiin eräässä perheessä jälkiruokais kerran Jelloa, eli tutisevaa, vihreää, liivattesta ja lisäaineista tehtyä hyytelöä. Se oli ällöttävin jälkiruoka mitä olen maistanut, mutta amerikkalaisille lapsille se on ihan vakioruokaa, ja sitä jopa pidetään terveellisenä. Tykkäämisen siis täytyy olla tottumuksesta kiinni.

Gummy Candy Makerillä voi siis tehdä karkintapaisia minihyytelöitä. Minun niitä on vaikea syödä ja mieheni sanoi että ne ovat niin pahan makuisia että niitä ei pitäisi sanoa karkeiksi, mutta lapseni rakastavat niitä! Molemmat pojat ovat tosi innoissaan, kun ehdotan jonain arki-iltana, että tehtäisiinkö yhdessä hedelmäkarkkeja. Ja se on hyvä asia, sillä nämä karkit ovat oikeasti tosi hyvää ruokaa.

Superfoodskeneä seuraavat ovat ehkä kuulleet, että liivate nimittäin on uusi superfood. Tai eihän se uusi ole, mutta sen terveysvaikutuksista on vasta alettu puhua. Sen terveysvaikutukset ovat samoja, mitä löytyy luuliemestä (jota sitäkin meillä silloin tällöin keitellään), mutta ne saa helposti ilman vuorokauden luiden hauduttelua. Liivate on hyvää ravintoa etenkin niille, jotka syövät paljon punaista lihaa, koska arvellaan että se voi hillitä punaisen lihan kehossa aiheuttamaa tulehdusta. Lisää liivatteen terveysvaikutuksista voi lukea vaikka täältä. (Nyt kun nuo luin, taidan koittaa taas syödä karkkeja itsekin.)

Koneen mukana tuli pari reseptiä, jotka eivät ihan sellaisenaan riittäneet meille. Huomasin, että karkeista tulee parempia, jos mehun lisäksi käyttää hedelmäsoseita ja (luonnollisia) makuaineita. Omenamehu, mangosose, sitruunamehu ja limearomi on tähän mennessä ollut meidän onnistunein kokeilu, jotka hotkittiin ennen kuin itse ehdin maistaa vasta ensimmäisen!

Ps. Samanlaisia nameja voi toki tehdä ihan vain kattilan ja silikonimuottien avulla, mutta kone tekee tästä kyllä helpompaa ja hauskempaa!

6 parasta kotimaista kristillistä lastenkirjaa

IMG_20180320_131333 (1)

Kirjoitin Ruut-lehteen lyhyen jutun meidän perheen mielestä kristillisistä kotimaisista lastenkirjoista. Juttua varten luimme kaikki tässä hetkellä myynnissä olevat kotimaiset kristilliset lastenkirjat! Urakka tosin kuulostaa suuremmalta kuin on, sillä kirjoja löytyi vain kolmisenkymmentä. Tästä genrestä kiinnostuneet, käykääpä kurkkaamassa :)

Olisi muuten kiva tietää, minkä verran blogin lukijoissa on niitä, jotka haluavat myös kristillisiä lastenkirjavinkkejä, ja minkä verran niitä joita ne eivät yhtään kiinnosta tai jopa ärsyttävät. Kommenttia alle!

Hertan maailman uudet kirjat

IMG_20180421_093559Lapsimessujen yksi yllättävistä ja iloisista kohtaamisista oli, kun tapasin Hertan maailman luojan Niina Grönholmin, ja sain luettavaksi uusimmat Hertta-kirjat! Kiinnostavaa tässä oli sekin, että olen viime aikoina tavannut useamman kirjailijan, jotka olisivat voineet saada kirjansa kustannettua perinteisissä kustantamoissakin, mutta ovat päättäneet kustantaa kirjansa itse. Joskus ennen omakustanteissa on vielä ollut sellainen leima, että ne ovat kirjoja jotka eivät kustantamoille ole kelvanneet, mutta tämä oletus pitää kaiken aikaa vähemmän paikkaansa.

Niina kertoi, että Hertta syntyi hänen kaivatessaan omille lapsilleen tarinoita, joissa lapsille annetaan ohjeita arkisista asioista. Siinä Hertan maailma onkin onnistunut, kun huumorin ja riimittelyn kautta ohjeet eivät kuulosta yhtään tylsiltä.

Uudet kirjat ovat Grönholmin itsensä kuvittamia, ja siksi hieman aiemmista eri näköisiä. Nyt Hertta kuulemma näyttää siltä, miltä hän kirjailijjan visioissa alunperin näytti. Uusissa kirjoissa Herta pohtii leikkiä ja aikuisuutta, ihmettelee maailmankaikkeutta, opettelee pukeutumaan sään mukaan ja vierailee kirjailijan lempikaupungissa Pariisissa, jossa vieraillaan muun muassa Louvressa, Sacre Courissa, Notre Damessa ja Eiffel-tornissa.

Me luettiin heti iltasaduksi kaksi Hertta-kirjoista Lapsimessujen jälkeen. Kun aloin lukea kirjoja 3-vuotiaalle, 7-vuotiaskin kömpi pian kainaloon ja halusi tulla kuuntelemaan meidän iltasatua, eikä lukenutkaan vain omaa kirjansa kuten yleensä. Aihepiirit olivatkin eskarilaiselle vielä sopivia, ja Minä olen Hertta -kirjan lapsille tarkoitetut kysymykset herättivät hyviä ajatuksia – ja minulle muutaman kirpeän kommentin siitä, että vietän liikaa aikaa tietokoneella. Minä taas ilahduin etenkin Hertta ja avaruusasioita -kirjan suhtautumisesta avaruuteen. Yleensä avaruutta lähedetään lastenkirjoissa lähestymään vain tiedon kautta, kun taas tässä kirjassa lähdetään liikkeelle ihmetyksestä.

Uuteen Hertta-sarjaan kuuluu myös palapelejä ja Hertta-teemainen noppapeli.

Ylemmässä kuvassa Minä olen Hertta, alemmassa Hertta Pariisissa.

Ylemmässä kuvassa Minä olen Hertta, alemmassa Hertta Pariisissa.

Pieni enkeli saa tehtävän

Tänään vähän erilainen kirja! Tein nimittäin youtubeen äänikirjaksi lasteni kanssa kuvakirjan, jonka tein jo 7 vuotta sitten ja jätin sitten pöytälaatikkoon makaamaan.

Kirja ei ole kovin ammattimaisesti tehty, mutta olen kuullut, että joissain kodeissa sitä on nyt kuunneltu iltasatuna. Ja silloin minusta tuntuu, että olen onnistunut – olen tehnyt jotain mikä koskettaa kuulijoitaan, vaikka jälki ei kaikin puolin professionaalia olekaan.

Käykää ihmeessä katsomassa! :)

Kössi-Kenguru ja veturi

IMG_20180224_215438

Minä olen sen verran nuori, että en ole katsonut lapsena Kössi-Kengurua. Silti tämän kirjan nähdessäni tuntui siltä että tämä pitää saada, vaikken oikeastaan edes tiennyt mitä odottaa. Ja fiilis oli oikea, sillä kirja on ihana!

Kössi-Kenguru ja veturi on varmaankin vanhempien nostalgianälkään tarkoitettu uusi (tai no 2011 ilmestynyt) kirja vanhasta sarjasta. En tiedä, eikö kirja sitten mennyt kaupaksi niin kuin odotettiin, sillä ilmeisesti sarjassa ilmestyi lopulta vain kaksi kirjaa. Luulisi, että näitä olisi voinut tulla enemmänkin!

Minä ihastuin kuvitukseen, joka yllättäen tuntuikin taas raikkaalta, ja juoneen täydelliseen kahjouteen. ”Juoni” oli täysin arvaamaton eikä siinä ollut päätä eikä häntää, minkä vuoksi se jaksoi innostaa minuakin. Kirjassa on paljon ”ääniefektejä”, joista en tiennyt ovatko ne jotain vanhassa sarjassa enemmänkin olleita ääniä, joten minun piti vain heittäytyä ja keksiä itse, miltä ne voisivat kuulostaa… ja ilmeisesti minun tulkintani toimivat, koska etenkin näitä ääniä lapsi halusi kuulla uudestaan ja uudestaan.

Itse asiassa illalla kävinkin youtubesta kuuntelemassa, miltä Kössin alkuperäinen pongeli-doing ja muut äänet kuulostivat. Faffadiidu-fuvudu-affa fuidu-uvadi-fuudi-duiva duffa-fuffa-avidi-vividi faffa-uidu-duuva-fuvadu….

IMG_20180224_215512

Ajetaan bussilla

IMG_20180224_215532

Penny Dale on tunnettu dinosaurus-kuvakirjoistaan, joita meilläkin luettiin ahkerasti, kunnes isompi kyllästyi ja pienempää ne alkoivat pelottaa. Dalen kuvitustyyli on miellyttävän rauhallinen dinosauruksissakin, ja vielä enemmän tässä bussikirjassa, jossa pikkupoika ajaa punaisella bussilla läpi englantilaisen maalaismaiseman ja ottaa kyytiinsä erilaisia maatalon eläimiä.

Ajetaan bussilla on Vaukirjan julkaisema laulettava satukirja, jonka minä löysin kirpparilta, mutta jota löytynee kirjastoistakin.  Laulun säveltä ei kirjassa kerrota, mutta sanat sopivat ainakin melkein bussilauluun: Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri, ympäri… Sitä meillä on kuunneltu paljon niin suomeksi kuin englanniksikin, joten tämä laulettava bussikirja ilahdutti 3-vuotiasta tosi kovasti! Eikä pelkästään laulun vuoksi, vaan autot ja eläimet ovat myös yhdistelmä, joka vain TOIMII. Dalen ote kirjoissa onkin ihastuttavan lapsilähtöinen. Hän haluaa selvästi yhdistää samaan kirjaan aina monta elementtiä, josta lapset ilahtuvat. Tässä kirjassa on lisäksi eläinten ääniä ja aina hauska yllätys siinä, mikä eläin tulee seuraavaksi kyytiin.

Eli jos teilläkin rakastetaan laulamista, autoja ja eläimiä – ja aika harva lapsi niistä kai ei innostu – tämä kirja toimii!

IMG_20180224_215552

Sanoja joista uneksia

IMG_20180305_133651

Mä olen ehtinyt nähdä aika monta lastenraamattua niin kotona kuin työssänikin, mutta vasta nyt tuntui että löysin sellaisen Raamatun, jossa kaikki on kohdallaan. Lastenraamatut kun eivät ole neutraaleja, vaan niistä jokainen on tekijänsä tulkinta Raamatun tekstistä, ja minä olen tosi tarkka siitä, miinkälaista jumalakuvaa lapsilleni saa opettaa.

Sanoja joista uneksia on Diano Stortzin kirjoittama ja kuvittama lastenraamattu, joka on tehty luettavaksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Kirjan lopusta löytyykin ohjeita lasten rauhoittamiseksi nukkumaan ja toimivan ja läheisen iltahetken valmistelemiseksi lapsen kanssa.

Ensimmäisenä kirjassa huomio kiinnittyy kuviin. Kuvat ovatkin varmaan yksi isoimmista valintaperusteista, millä vanhemmat valitsevat lastenraamattuja lapsilleen. Tämän kirjan kuvat ovat eloisia, värikkäitä, huoliteltuja ja täynnä iloa ja elämää! Niitä katselee mielellään aikuinenkin, ja kuvien ansiosta lapset myös innostuvat kirjasta. Jokaista kertomusta kohden on kaksi kuvaa, joten suuri osa kertomuksesta tulee esiin vain tekstistä. Meillä 3-vuotias jaksoi kuitenkin kuunnella kertomuksia kirjasta, ymmärtäen niistä osan ja ihastellen kauniita kuvia ja kysellen niistä minulta (Esim näin: Voisitko kertoa lisää siitä, kun Jumala loi kukkaset? <3)

Tekstit tässä kirjassa poikkeavat hieman tavallisista lastenraamatuista, sillä teskteissä myös selitetään kertomuksia, ja se on minusta hyvä asia. Kertomukset eivät jää irrallisiksi, vaan niissä kerrotaan, miten kertomukset liittyvät Raamatun suureen kertomukseen eli Jumalan pelastussuunnitelmaan. Tekstit myös painottavat sitä, miten paljon Jumala rakastaa ihmisiä, ja tämä onkin minulla lastenraamatuissa tärkein seikka. Raamattu opettaa, että rakkaus on Jumalan ydinolemus, enkä halua että lapseni saavat lastenraamatusta kuvan pelottavasta, ankarasta, tuomitsevasta tai etäisestä Jumalasta!

Jokaisen kertomuksen lopussa on vielä rukous ja muistolause. Minulle ei tuntunut luontevalta rukoilla valmiita rukouksia, mutta muistolauseista 3-vuotias innostui, ja haluaa yhdessä opetella ne jokaisen kertomuksen jälkeen!

Tämä lastenraamattu sopii 3-vuotiaasta ylöspäin, noin 8-vuotiaaseen saakka. Kolme-neljävuotiaalle en ihan kaikkia kertomuksia lukisi, esimerkiksi syntiinlankeemus ja pahan tulo maailmaan eivät sen ikäiselle ole vielä ajankohtaisia. Maailman luominen ja Jeesuksen syntymä ja elämä ovat pienille parempia paikkoja aloittaa.

IMG_20180305_133751

Linnut. Lasten suosikit

IMG_20171207_090713

Meidän kuopus rakastaa eläimiä, ja hänelle pyysin kustantajalta tämän kirjan. Me ollaan luettu paljon Laulavaa lasten lintukirjaa, joka on itse asiassa saman kustantajan (Readme.fi) samalla idealla toimiva vähän vanhempi kirja. Kirjassa on hieman tietoa eri elinympäristöjen linnuista, kuvia ja lintujen ääniä.

Edelliseen verrattuna tämän kirjan toteutus on raikkaampi ja toimivampi. Kun en itsekään lintuja kovin hyvin tunne, haluan lintukirjalta selkeitä ja tarpeeksi isoja värikuvia, joiden kanssa tuurilla saattaisin ehkä jopa jonkun linnun tunnistaa luonnosta. (Tunnistankin kyllä ainakin kuusi lintua näiden kaikkien lasten lintukirjojen parissa vietettyjen vuosien jälkeen!) Tässä kirjassa kuvat ovat tarpeeksi isoja, iloisen aurinkoisia ja ääninappitoiminto toimii tosi fiksusti. Lintujen ääniä ei tarvitse etsiä sivulta erillisestä napeista, vaan linnun ääni kuuluu linnun kuvaa painamalla. Ääninapit ovat myös niin herkkiä, että lapsi voi niitä painaa itse – näin ei kaikissa kirjoissa ole – minkä vuoksi kirjaa lapset voivat hyvin selailla myös itsekseen, kunhan oppivat  sivujen toimintaperiaatteen. Minulla itselläni nimittäin meni pari päivää ennen kuin tajusin, että luettavana oleva sivu piti aktivoida sivulla olevasta punaisesta napista. Se oli tosin oma vikani, etten lukenut takakantta. Ääninapit ovat itse asiassa niin herkkiä, että kirja alkaa yleensä kotkottamaan jo ihan vain kun sen ottaa käteen!

Kirjassa on vain viisi aukeamaa, mutta niiltä voi kuunnella 50 eri linnun äänen. Tieto-osiot ovat melko suppeat, ja toimivat ehkä parhaiten 3-6-vuotiaille.  Voin kuvitella että tästä kirjasta voi tulla eläinfanien yksi suosikkikirjoista.

IMG_20171207_090725