Aihearkisto: 1-3-vuotiaille

Ajetaan bussilla

IMG_20180224_215532

Penny Dale on tunnettu dinosaurus-kuvakirjoistaan, joita meilläkin luettiin ahkerasti, kunnes isompi kyllästyi ja pienempää ne alkoivat pelottaa. Dalen kuvitustyyli on miellyttävän rauhallinen dinosauruksissakin, ja vielä enemmän tässä bussikirjassa, jossa pikkupoika ajaa punaisella bussilla läpi englantilaisen maalaismaiseman ja ottaa kyytiinsä erilaisia maatalon eläimiä.

Ajetaan bussilla on Vaukirjan julkaisema laulettava satukirja, jonka minä löysin kirpparilta, mutta jota löytynee kirjastoistakin.  Laulun säveltä ei kirjassa kerrota, mutta sanat sopivat ainakin melkein bussilauluun: Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri, ympäri… Sitä meillä on kuunneltu paljon niin suomeksi kuin englanniksikin, joten tämä laulettava bussikirja ilahdutti 3-vuotiasta tosi kovasti! Eikä pelkästään laulun vuoksi, vaan autot ja eläimet ovat myös yhdistelmä, joka vain TOIMII. Dalen ote kirjoissa onkin ihastuttavan lapsilähtöinen. Hän haluaa selvästi yhdistää samaan kirjaan aina monta elementtiä, josta lapset ilahtuvat. Tässä kirjassa on lisäksi eläinten ääniä ja aina hauska yllätys siinä, mikä eläin tulee seuraavaksi kyytiin.

Eli jos teilläkin rakastetaan laulamista, autoja ja eläimiä – ja aika harva lapsi niistä kai ei innostu – tämä kirja toimii!

IMG_20180224_215552

Pete ja Pulmu – Lätäkkö lattialla

IMG_20180224_215612

Petejä ja Pulmuja on tainnut kaupoissa olla jo pidempäänkin, mutta ne ovat menneet minulta ihan ohi esikoisen ollessa sopivassa iässä. Tämä johtunee siitä, että kuvitukset eivät ensi näkemältä ole minua innostaneet, eikä kirjoihin ole tullut spontaanisti tartuttua.

Kuopus kuitenkin on lukenut päiväkodissa Petejä ja Pulmuja niin, että halusi lainata niitä kirjastosta kotiinkin ja lukea niin paljon, että lopulta ostinkin yhden kirjan meille omaksi. Kirjaa lukiessa aloin kyllä ymmärtämään täysin, mikä häntä kirjoissa viehättää. Pete ja Pulmu -kirjat kuvaavat maailmaa juuri niin yksinkertaisesti ja 2-3-vuotiaan kokemusmaialmasta käsin, että pienikin kuuntelija pysyy kärryillä tarinassa, eläytyy hahmojen kokemuksiin ja tunteisiin, ja havainnoi tarkkaan kuvia ja jää jopa miettimään kirjan tapahtumia. Petejä ja Pulmuja lukiessa huomasin, että kirjojen lukemiseen tuli taas uusi ulottuvuus juuri 3 vuotta täyttäneen kanssa, kun kirjasta pystyi keskustelemaan – tosin iso vaikutus selvästi on ollut dialogisella lukutavalla, jota päiväkodissaan käytetään viikoittain lukuhetkissä.

Pete ja Pulmu – Lätäkkö lattialla kertoo nimensä mukaisesti siitä, kun Pete menee Pulmun luokse kylään ja on niin innoissaan leikistä, että unohtaa käydä vessassa. Vahinko ei haittaa mitään, vaan Pulmu auttaa siivoamaan jäljet, etsimään kuivat vaatteet ja lopuksi mennään yhdessä kylpyyn. Ei siis haittaa, jos joskus käy vahinkoja!

IMG_20180224_215636

Soiva joulukuusi

soivajoulukuusi

Tässäpä yksi niistä kirjoista, joita vanhemmat eivät voi sietää, mutta lapset rakastavat.

Soiva joulukuusi on ajatukseltaan ihana kirja. Kirja on kuusen muotoinen, ja sen etu- ja takakannessa on tarra niin, että kirjasta saa pöytäkoristeeksi pahvisen joulukuusen. Sisäsivuilla ollaan joulupuuhissa. Tontut koristelevat kuusta, Joulumuori leipoo pipareita, iloiset eläimet leikkivät lumisessa metsässä, Joulupukin tehtaalla pakataan leluja, jouluyönä Pukki lähtee matkaan ja viimeisellä sivulla lahjat ovat ilmestyneet kuusen alle. Jokaisella sivulla on myös löytämistehtäviä, joita voi tehdä yhdessä vanhemman kanssa.

Kirja on selvästi amerikkalaisen joulun kuvaus, mutta ei ehkä liian pahasti. Itse en tykkää vihreään puetuista tontuista, mutta se nyt on makuasia, ja niitä näkee jo muuallakin. Lopussa lahjat tosiaan ilmestyivät kuusen alle, mutta tämä tuodaan esille niin, että ei kerrota putosivatko ne piipusta vai oliko Joulupukki käymässä. Toisaalta aloin miettiä sitä, miten monissa maissa tätä luetaan, missä kuusia ei kasva ja talvellakaan ei sada lunta. Vietin yhden joulunalusajan Swazimaassa eteläisessä afrikassa, jossa joulu on kesällä ja talvellakaan ei sada lunta, ja sielläkin joulukoristeina oli lumisia maisemia ja Joulupukki rekivaljakossa. Meillä sentään se osa joulukirjoista osuu kohdilleen.

Kirjan ongelma ei olekaan amerikkalainen joulu vaan se, että siinä on äänet. Joululauluja soittava kirja olisi parhaimmillaan ihana, mutta tämä kirja soittaa vain yhtä laulua, se soittaa sitä kovaa ja siinä on kulkusia ja kelloja, jotka särkevät korvia parinkin metrin päästä. Siihenhän lapset ihastuivat, ja juuri sen takia mietin, pitäisikö kirja siirtää ylähyllyn perälle pysyvästi. Voin siis suositella kirjaa perheille, jossa ei asu ääniherkkiä ihmisiä tai eläimiä, tai jossa lapset lukevat kirjoja huoneessa, josta saa oven tiiviisti kiinni.

IMG_20170909_183254

Lasten lempparikirjat vuonna 2017

Usein esittelen kirjoja blogissani silloin, kun luemme niitä ensimmäistä kertaa. Välillä kuitenkin yllätyn siitä, mitkä ovatkin ne kirjat, joita luetaan vielä vuoden päästä ensimmäisestä kerrasta!

Ja tänä vuonnahan ne ovat olleet nämä:

  1. Leijona se venytteli – kun tämä kirja tuli meille, ajattelin totta puhuen, että mitenköhän lapsia jaksaa kiinnostaa näitä runoja. Mutta niin vaan 6-vuotias pyytää tätä kirjaa silloin tällöin omasta toiveestaan iltasatukirjaksi, ja olen useamman kerran yllättänyt sen lukemasta kirjaa ihan itsekseen. Etenkin kakkapissajutut runoissa kikatuttavat.
  2. Ympyräiset-sarja on 2-vuotiaan lemppari, joita luetaan iltasaduiksi, otetaan mukaan mummolaan ja päiväkotiin, ja jota 6-vuotiaskin jaksaa kuunnella.
  3. Päivä eläinten rautateillä on 2-vuotiaan toinen suosikki, joka muuten myös toimii tosi hyvin 6-vuotiaallakin.
  4. Pikkukokki keittiössä on 6-vuotiaan leipomisesta innostuneen herkkusuun suosikki. Tänä vuonna meillä onkin leivottu enemmän kuin ennen, ja tämän kirjan 6-v halus ottaa myös mummolaan lukemiseksi, jotta voisi vähän vertailla reseptejä isoäidin kanssa.
  5. Soiva kansanlaulukirja ei oikeastaan yllättänyt siinä, että se on koko perheen suosikkeja. Osaamme kaikki aika paljon enemmän kansanlauluja kuin vuosi sitten.
  6. Tero ja Tarmo seikkailevat – me odotetaan jo innolla, josko Teroa ja Tarmoa saatais kolmaskin osa!

Touhulan kirjajoulukalenteri

IMG_20171106_104011Jo kolmena vuonna peräkkäin meillä on partiokalentedein lisäksi ollut vain itse tehty joululaulukalenteri, josta on opeteltu joka päivä uusi joululaulu ja joka kuulemma pitäisi tehdä taas uudestaan tänä vuonna. Päiväkodin aloittaminen vuosi sitten on kuitenkin tuonut myös erilaisia paineita siihen, millaisia kalentereita ja lahjoja pitäisi olla. Nyt kun lapset ovat ekaa kertaa kuulleet, että melkein jokaisella on suklaajoulukalenteri, että postissa tulee lelukuvastoja, ja kaikenlaista sellaistakin mitä ”kaikilla on” ja jota en usko oikeasti kovin monessa perheessä kuitenkaan olevan… No, 2-vuotiaan toiveet on onneks vielä helppoja. Hän toivoo lahjaksi vain ”joulukirjan”.

Sain kustantajalta arvostelukappaleen Touhulan kirjajoulukalenterista, ja ehkä tämä oliskin hyvä vaihtoehto tavarakalentereille ja muille. Mutta valitettavasti en voi kertoa siitä kovin paljon enempää, sillä alan nyt 32-vuotiaana vihdoin oppia olemaan avaamaan joulukalenterin luukkuja etukäteen. Eiköhän sisältö kuitenkin ole taattua Richard Scarrya, josta meillä pitävät niin aikuiset kuin lapsetkin. Scarryn tarinat eivät ole erityisen syvällisiä, mutta niistä tulee iloiseksi ja hyvälle tuulelle – ja eikö se oikestaan ole aika arvokas asia jo sekin?

Katso täältä, mitä lapsi piti joulukalenteristaan!

Onko teillä muilla ollut kirjajoulukalentereita käytössä? Mitä niistä piditte, entäs lapset?

Kymmenen pientä hiirtä

IMG_20170909_183159

Kymmenen pientä jouluhiirtä on osa Mäkelän kahden kirjan Ensimmäinen joulukirjani -sarjaa. Kyseessä on iloisen jouluaiheinen taaperokirjasarja, jossa käydään läpi numerot yhdestä kymmeneen ja samalla ollaan talvisten ja jouluisten puuhien parissa. Vaikka kirja ei olekaan suomalainen, siinä esitetty joulun kuvasto ei poikkea yhtä paljon suomalaisesta kuin joissakin angloamerikkalaisissa kirjoissa. Kirjassa ollaan lumisten vuorien keskellä, luistellaan, tehdään lumihiiriä, ajellaan porovaljakolla ja käydään Joulupukin kanssa kuumailmapalloajelulla. Kirja sopii hyvin numeroista innostuneelle 2-3-vuotiaalle joulun ajan lukemiseksi.

Minä annan mielelläni jouluaiheisia kirjoja lahjaksi kummilapsille. Jouluaattona annettuna ne vanhetuvat kuitenkin jo nopeasti! Siksi annankin jouluaiheiset lahjat (esimerkiksi joulukalenterit, mutta muutkin…) joskus jo adventtina, että niistä riittää iloa koko joulukuuksi :)

IMG_20170909_183212

Minun ensimmäinen pelini: Nyt kylpyyn

IMG_20171105_091908

Meidän 2-v on nyt tosi innostunut pelaamaan, joten erilaisia ensipelejä ja vähän isompienkin pelejä on meillä nyt kovasti kokeiltu. Tämä oli minusta tosi kiva ja tuore ensipeli, jonka 2v9kk lapsi hoksasi heti, mutta haastettakin oli vielä sopivasti.

Pelissä harjoitellaan värien ja muotojen tunnistamista, sääntöjen noudattamista ja muistia. Pupun kylpylelut on piilossa vaahdon alla, ja noppaa heittämällä saa joko kuvan lelusta, joita on yhteensä kolme, tai väristä, joita myös on kolme. Sitten pitää etsiä oikean värinen tai muotoinen lelu, ja jos osuu oikeaan, sen saa pitää. Pelissä on myös kahdet eri säännöt, joista me tehtiin vielä oma versio, jossa kummankaan ei tarvitse voittaa vaan leluja etsitään yhdessä.

Taas tosi toimiva peli Habalta. Hienoa että he tekevät pelejä myös taaperoikäisille!

Hedelmätarha (taaperoversio)

IMG_20171007_192717

Meillä on ollut muutamakin Haban ensipeli, jotka on tarkoitettu yli 2-vuotiaille. Juuri 2 vuotta täyttäneelle ne ovat olleet selvästi liian vaikeita, mutta 2,5 vuotta on molemmilla meidän pojilla ollut se raja, kun yhtäkkiä yksinkertaiset sääntöpelit on alkaneet sujumaan. Tämän Hedelmätarhankin nuorempi oppi hetkessä, kun näytin mitä pelissä pitää tehdä. Peli on myös ollut teho-opettelua värien oppimiseen, jotka ovat menneet vielä toistaiseksi aika usein vähän miten sattuu.

Hedelmätarha-ensipeli on helpotettu versio Haban Hedelmätarha-pelistä, josta myös me ollaan tykätty tosi paljon. Se sopii etenkin siihen vaiheeseen, kun lasten on vaikeaa kestää häviämistä, koska pelissä joko voitetaan tai hävitään yhdessä, ja näin on myös tässä ensipelissä. Vaikka tämä peli, niin kuin sen esikuvakin, ovat tosi yksinkertaisia, niitä on silti aikuisestakin hauskaa pelata. Ehkä syynä ovat iloisenväriset puiset hedelmät ja muutenkin pelin kauneus. (Meillä peli oli kirjastosta lainasta ja pari palaa jo puuttui, joten askarreltiin omia paloja pelin jatkeeksi…)

Haban ensipeleistä tämä on tähän mennessä ollut suosikkini, ja olisi tosi hyvä lahjaidea 2-3-vuotiaalle. Sellainen, jota harvalla ehkä on, mutta josta suurin osa varmasti ilahtuu.

Koti täynnä ystäviä

kotitäynnäystäviä

Koti täynnä ystäviä on Peter Bentlyn ja Charles Fugen tämän syksyn uutuuskirja, joka ajankohtaisesti kertoo kodittomuudesta ja pienistä ystävällisistä teoista. Kirjan aihe on ajankohtainen, mutta tekijät eivät varmaan ymmärtäneetkään miten ajankohtainen se on juuri tänä syksynä, kun monet metsän asukkaat ovat menettäneet kotinsa syysmyrskyssä. Vain mäyrän koti on pystyssä, ja vaikka mäyrää arveluttaa aika paljon, onko kotona tarpeeksi siistiä, onko ruokaa tarpeeksi ja mahtuvatko kaikki nukkumaan, hän ei voi olla tarjoamatta majapaikkaa kotinsa menettäneille naapureille.

Kaunista kirjassa oli se tunne ja epäröinti, jonka tavoitan itsestänikin silloin, kun tiedän että minun pitäisi auttaa. Viekö toisten auttaminen minulta jotain pois?

No, ei se aina vie. Usein se vain antaa kaikille lisää.

Leppäkerttu

IMG_20170901_124942

Välillä on vaikea sanoa, miksi johonkin kirjaan ihastuu ja miksi toiset luetaan pari kertaa, ja ne unohtaa sen jälkeen kokonaan. Tämä Leppäkerttu-kirja oli kuitenkin niitä, joihin ihastuimme ensi silmäyksellä. Kirja on Lasten keskuksen uutuus, ja Minimaailma-sarjaan kuuluu myös kirja muurahaisesta, joka meillä vielä on tutustumatta.

Kirjassa ihanaa on ainakin iloinen ja raikas kuvitus. Kuvitus on tarpeeksi selkeä, mutta ei kuitenkaan tylsä, vaan siiän on leikitelty muodoilla ja väreillä. Kurkistuskolot joka sivulla myös kiehtovat lasta, ja minuakin – monesti jäin miettimään, mikä kohta edellistä sivua kolosta nyt näkyykään, kun se näyttää kolosta ihan erilaiselta. Ehkä eniten kuitenkin ihastuin kirjan suorasukaisuuteen, joka ensin vähän järkyttikin. Kirjassa kerrotaan leppäkertun elämä hyvin realistisesti, ja näytetään kuinka leppäkerttu syö kirvoja ja piilottelee lintua, joka yrittää syödä sen.

IMG_20170901_124954

Leppäkerttu myös munii, munista tulee toukkia ja niistä uusia leppäkerttuja. Tämä oli muuten minullekin ihan uutta tietoa, enpä ole tullut edes ajatelleeksi aiemmin leppäkerttujen lisääntymistä!