Kirjoittajan arkistot: Meri

Siilin satupuu

IMG_20180419_164729

Meillä ei kovin paljon lueta runoja, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Toinen niistä ovat Pia Perkiön runot, jonka runot tuovat sydämeen niin lämpimän onnellisen olon, että niitä voi lukea silloin kun on sisäisen takkatulen, viltin ja kuuman teekupin tarpeessa.

Pia Perkiön uusin Lasten keskuksen kustantama kirja on Siilin satupuu, jonka runot kertovat luonnosta, vuodenajoista, metsän eläimistä ja niiden kotoisista puuhista ja seikkailuista. Kuvituskin on iloinen ja lämminhenkinen, minkä vuoksi kirjan lorutteluja jaksaa kuunnella jo vauvakin, vaikka 3-5-vuotiaat varmaankin vasta nappaavat runojen pienistä tarinoista kiinni. Heillekin runot avaavat paljon uutta, rikasta kieltä.

Vaari yllättää

Oli aikainen aamu ja satoi lunta.
Oravavaari ei saanut unta.
”Mitä jos toiset herätän
tuoksulla puuron höyryävän”,
varis kuuli vaarin myhäilevän.

Vaari hiljaa keittiöön pujahti.
Puuroaineet kattilaan sujahti.
Ja kun puuro oli valmista,
vaari paukutti kattilan kansia:
”Huomenta, rakkaat! Herätys!
Täällä odottaa puuroyllätys!
Aika taitava vaari teillä on:
tein puuron ja herätin auringon!”

IMG_20180419_164841

Iloa jokaiseen päivään

IMG_20180521_122650

Ihanaa, miten koko ajan tuntuu tulevan fiksuja, uusia puuhakirjoja lapsille ja nuorille! Iloa jokaiseen päivään on jotain päiväkirjan, tunnetaitokirjan, tarrakirjan ja puuhakirjan väliltä. Oikestaan kyseessä onkin tunnepäiväkirja, josta löytyy myös ohjeita erilaisten tunteiden hallintaan. Iloiset värit, vaihtelevat kuvat ja hauskat tarrat taas tekevät tunteiden kirjaamisesta hauskaa ja auttavat jaksamaan urakassa pidempään.

Miksi tunteista sitten pitäisi pitää päiväkirjaa? No siksi, että kun oppii tunnistamaan tunteitaan ja mistä ne johtuvat, auttaa syventämään itsetuntemusta ja näkemään omien tunteidensa ja elämäntapahtumien välisen yhteyden. Samalla saa realistisen käsityksen omasta voinnistaan. Kun tunteet tulevat voimalla, saattaa tuntua siltä kuin koko elämä olisi surkeaa, vaikka edelliset viikot olisivat olleet pelkkää sisäistä auringonpaistetta. Tai jos huomaa olleensa alakuloinen tai väsynyt jo useita viikkoja, voi tarpeeksi ajoissa alkaa pohtia, mistä tämä johtuu, mitä sille voisi tehdä tai mistä hakea apua. Kirja sopii tytöille ala-asteen loppupuolelta ihan sinne aikuisuuteen asti. Kirja on hyvä lahja esim. rippikoululaiselle tai koulunsa päättävälle tytölle.

IMG_20180521_122616

IMG_20180521_122815

Sinä olet…

sinä oletJenni Pääskysaari on aiemmin kirjoittanut Tyttö sinä olet… ja Poika sinä olet… -kirjat, jotka nyt on yhdistetty molemmille sukupuolille sopivaksi voimakirjaksi. Kirjassa on lyhyitä kirjoituksia, joissa sanotaan asioita, joita ihan jokaisen lapsen pitäisi saada kuulla vanhemmiltaan: Sinä olet kaunis, olet rakastettava, sinä riität, olet arvokas. Kirja sopii oikestaan kaikille teini-ikäisestä lähtien muistutukseksi siitä, mikä on totta jokaisesta ihmisestä, ja jota valitettavan harvat meistä oikesti ovat saaneet kuulla perusviestinä itsestään kasvaessaan. Välillä kun maailma yrittää sanoa jotain ihan päinvastaista.

Kirjassa on myös teemoista lyhyitä julkisuuden henkilöiden haastatteluita, joissa sellaiset ihmiset kuin Arman Alizad ja Linda Liukas kertovat yllättävän syvästi ja koskettavasti omista kamppailuistaan, etsinnästään ja löydöistään kirjan teemoihin liittyen. On lohdullista lukea, että ihan jokainen meistä kamppailee samojen asioiden kanssa, ja että tottuneet ja menestyneetkin esiintyjät saattavat jännittää esiintymistä tai miettiä, ovatko riittäviä tai menestyksensä arvoisia. Pelko ja jännitys eivät siis ole merkkejä siitä, etteikö kannattaisi mennä eteenpäin unelmissaan.

Tässä tosi hyvä kirja lahjaksi vaikka yläastettaan päättävälle tai riparin käyneelle nuorelle. Tosin niin kuin kirja opettaa löytämään asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä, sama prosessi pitää tehdä tämän kirjankin suhteen. Tätä lukevalle nuorelle voikin sanoa, että vaikka tämä onkin eräänlainen elämäntaito-opas, kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Minä itse nautin kaikesta kirjan sisällöstä, paitsi seksuaalisuutta ja hengellisyyttä käsittelevissä luvuissa oli monta asiaa, jotka itse kristittynä olisin sanonut eri tavalla.

Gummy Candy Maker

IMG_20180323_124444 (1)

Saimme Coolstuffilta kokeiltavaksi muutamia hauskoja lapsiperheen tuotteita, ja niistä yksi oli Gummy Candy Maker, jota mainostetaan karkintekokoneena, jolla lapset voivat (aikuisen valvonnassa) tehdä lauantaikarkkinsa itse.

Ja okei, kyllähän sillä karkkeja voi tehdä, vieläpä hedelmämehuista, hunajasta ja liivatteesta, jolloin karkit ovat jopa terveellisiä. Mutta ei ehkä ihan sellaisia karkkeja, mitä ne kaupasta ostetut ovat. Kun mietin, mitä nämä karkit muistuttavat, tajusin että nehän ovat Jelloa!

Englannissa asuessani minulle tarjottiin eräässä perheessä jälkiruokais kerran Jelloa, eli tutisevaa, vihreää, liivattesta ja lisäaineista tehtyä hyytelöä. Se oli ällöttävin jälkiruoka mitä olen maistanut, mutta amerikkalaisille lapsille se on ihan vakioruokaa, ja sitä jopa pidetään terveellisenä. Tykkäämisen siis täytyy olla tottumuksesta kiinni.

Gummy Candy Makerillä voi siis tehdä karkintapaisia minihyytelöitä. Minun niitä on vaikea syödä ja mieheni sanoi että ne ovat niin pahan makuisia että niitä ei pitäisi sanoa karkeiksi, mutta lapseni rakastavat niitä! Molemmat pojat ovat tosi innoissaan, kun ehdotan jonain arki-iltana, että tehtäisiinkö yhdessä hedelmäkarkkeja. Ja se on hyvä asia, sillä nämä karkit ovat oikeasti tosi hyvää ruokaa.

Superfoodskeneä seuraavat ovat ehkä kuulleet, että liivate nimittäin on uusi superfood. Tai eihän se uusi ole, mutta sen terveysvaikutuksista on vasta alettu puhua. Sen terveysvaikutukset ovat samoja, mitä löytyy luuliemestä (jota sitäkin meillä silloin tällöin keitellään), mutta ne saa helposti ilman vuorokauden luiden hauduttelua. Liivate on hyvää ravintoa etenkin niille, jotka syövät paljon punaista lihaa, koska arvellaan että se voi hillitä punaisen lihan kehossa aiheuttamaa tulehdusta. Lisää liivatteen terveysvaikutuksista voi lukea vaikka täältä. (Nyt kun nuo luin, taidan koittaa taas syödä karkkeja itsekin.)

Koneen mukana tuli pari reseptiä, jotka eivät ihan sellaisenaan riittäneet meille. Huomasin, että karkeista tulee parempia, jos mehun lisäksi käyttää hedelmäsoseita ja (luonnollisia) makuaineita. Omenamehu, mangosose, sitruunamehu ja limearomi on tähän mennessä ollut meidän onnistunein kokeilu, jotka hotkittiin ennen kuin itse ehdin maistaa vasta ensimmäisen!

Ps. Samanlaisia nameja voi toki tehdä ihan vain kattilan ja silikonimuottien avulla, mutta kone tekee tästä kyllä helpompaa ja hauskempaa!

Narnia-tv-sarja

narniaYksi asia, mitä olen odottanut siitä asti kun esikoiseni syntyi, oli että pääsen lukemaan hänelle lempikirjojani! Niistä tosin aika suuri osa on tyttökirjoja, ja minä olen tällä hetkellä kahden pojan äiti. Mutta onneksi kirja, joka on ollut minulle kaikista tärkein romaaneista, sopii kaikille lapsille, ja oikeastaan ihan kaikenikäisillekin.

Pitkään minä odotinkin, ja vihdoin tänä keväänä tuntui, että aika oli kypsä 7-vuotiaan päästä seikkailulle Narniaan. Kirjat ja elokuvat ovat kaikille niin tuttuja, että niitä ei sen enempää tarvinne esitellä, mutta kaikki eivät tiedä, että Narniasta on tehty myös 80-luvulla tv-sarja, joka tavoitti kirjojen hengen loistavasti ja oli monille 80-luvulla lapsuuttaan eläneille ensimmäinen kosketus kirjasarjaan.

Niin oli myös minulle. En ollut kuullut koko kirjoista, kun sattumalta avasin television ja aloin katsoa Narnia-sarjan ensimmäistä osaa. Ohjelma sai minut lumoihinsa ensi hetkestä alkaen, ja kaikki seuraavat jaksot sain talteen videollekin, ja katsoin niitä useita kertoja sen jälkeenkin. Tv-sarjassa oli jotain sellaista lämmintä ja kaunista, joka kosketti sydäntäni ja minusta tuntui siltä, että olin sen katsottuani enemmän elossa ja saanut aavistuksen jostain syvemmästä elämässä. Tämän jälkeen luinkin koko kirjasarjan, ja olen myös aikuisena lukenut kirjat useaan kertaan uudelleen. Joka kerta niiden symbolinen taso on auennut syvemmin ja olen ymmärtänyt kirjoista lisää jotain, mikä edellisellä lukukerralla oli jäänyt huomaamatta.

narnia1

Oli tosi jännittävää alkaa katsoa oman lapsen kanssa jotain, joka oli itselle näin merkittävää. Olin tosin jo pitkään yrittänyt asennoitua oikein – sanoin itselleni uudestaan ja uudestaan, että lapseni ei tarvitse pitää jostain vain siksi että minä pidän siitä. Valmistelin siis itseäni mahdolliseen pettymykseen, että emme pääsisikään jakamaan yhdessä jotain minulle tosi merkittävää. Ekassa jaksossa en voinut olla hehkuttelematta, että kato nyt ne menee sinne vaatekaappiin tää on nii mahtava kohta… tajuten samalla, että ensikatsojen silmissä kohtauksessa ei tapahdu vielä mitään sen kummempaa kuin että lapset leikkivät piilosta ullakolla.

Keskittymisen kanssa oli vähän niin ja näin, kun piti katsoa tavallista hidastempoisempaa ohjelmaa, ja mietin jo, oliko virhe alkaa sitä nyt katsomaan. Mutta sitten lapsi alkoi pohtimaan bussimatkoilla ja muina rauhallisina hetkinä Narnian tapahtumia ja etenkin Edmundin valintoja, ja tiesin että tarina teki työtään hänessäkin. Loppuarvio oli, että Velho ja leijona oli ”ihan paras”, ja sen voisi katsoa saman tien uudestaan. BBC teki aikoinaan kuusiosaisen sarjan myös Prinssi Kaspianista ja Hopeisesta tuolista, joita sitten kuitenkin siirryimme katsomaan. (Kaikki nämä löytyivät pääkaupunkiseudun kirjastoista, varasjonokin oli melko kohtuullinen!) Päätin sitten antaa esikoiselle lahjaksi myös pitkään kaapissa odottaneen Narnia-painoksen, josta löytyy kaikki kirjat hyvin viehättävällä kuvituksella, joka henkii vahvasti BBC:n sarjan tunnelmia.

BBC:n Narnia-sarjan ikäraja on S. Sen katsomisen voi siis aloittaa paljon nuorempana kuin elokuvat, jotka ovat pienille vielä liian jännittäviä. Tekstityksiä tosin pitää jo jaksaa seurata, se saattaa rajata sarjan katsomisen joiltain sellaisilta jotka muuten siitä voisivat jo nauttia. Jännittäviä kohtia sarjassa kyllä 7-vuotiaallekin vielä oli, mutta jännitys piti vain mukavasti otteessaan eikä kasvanut liian suureksi, etenkään kun lapsi varmisti minulta puolivälissä, että onhan tarinassa varmasti onnellinen loppu.

100 asiaa ruoasta

IMG_20180409_102310 (1)7-vuotias on tullut oikeaan ikään tälle Lasten Keskuksen 100 asiaa jotka haluat tietää -kirjasarjalle, jota meillä on ollut jo jonkin aikaa kotona. Harva kirja tällä hetkellä innostaa häntä akkareiden lisäksi, mutta näiden parissa hän on viettänyt pitkiäkin aikoja. Ja ymmärrän kyllä miksi! Kirjat ovat lasten vastine Wikipedialle, joista voi selailla pitkään erilaisia uusia, tosi kiehtovia tietoja. Ja oikeastaan nämä toimivat aikuisellekin, koska en minäkään tiedä näistä asioista suurinta osaa. Välillä lapsi tulee tohkeissaan kertomaan minulle, että tiesitkö että…. ja minun reaktioni on yleensä, että ei ole totta, kun jutut ovat niin ihmeellisiä! Kunnes kuulen, mistä ne on luettu.

100 asiaa ruoasta on sarjan osista tähän mennessä kiehtovin, koska se käsittelee aihetta joka on meille jokaiselle niin arkipäiväistä – ruokaa. Esikoiseni on tieto-orientoitunut ihminen, ja hänelle ruokatietokirjan lukemisesta on selvästi myös hyötyä. Hän nimittäin ottaa onkeensa perustellusta tiedosta, ja tässä kirjassa kerrotaan monella tavalla, miksi kannattaa syödä terveellisesti tai mitä hyötyä on marjojen syömisestä. Minua kokeilevana leipojana ja hajamielisenä kaupassakävijänä kiehtoi myös sivu, jossa kerrottiin millä kaikella voi korvata leivonnaisista jauhot, sokerin, munat tai rasvan, jos ne sattuvat puuttumaan kaapista kun alkaa leipomaan. :)

IMG_20180409_102358 (1)

IMG_20180409_102445

6 parasta kotimaista kristillistä lastenkirjaa

IMG_20180320_131333 (1)

Kirjoitin Ruut-lehteen lyhyen jutun meidän perheen mielestä kristillisistä kotimaisista lastenkirjoista. Juttua varten luimme kaikki tässä hetkellä myynnissä olevat kotimaiset kristilliset lastenkirjat! Urakka tosin kuulostaa suuremmalta kuin on, sillä kirjoja löytyi vain kolmisenkymmentä. Tästä genrestä kiinnostuneet, käykääpä kurkkaamassa :)

Olisi muuten kiva tietää, minkä verran blogin lukijoissa on niitä, jotka haluavat myös kristillisiä lastenkirjavinkkejä, ja minkä verran niitä joita ne eivät yhtään kiinnosta tai jopa ärsyttävät. Kommenttia alle!

Hertan maailman uudet kirjat

IMG_20180421_093559Lapsimessujen yksi yllättävistä ja iloisista kohtaamisista oli, kun tapasin Hertan maailman luojan Niina Grönholmin, ja sain luettavaksi uusimmat Hertta-kirjat! Kiinnostavaa tässä oli sekin, että olen viime aikoina tavannut useamman kirjailijan, jotka olisivat voineet saada kirjansa kustannettua perinteisissä kustantamoissakin, mutta ovat päättäneet kustantaa kirjansa itse. Joskus ennen omakustanteissa on vielä ollut sellainen leima, että ne ovat kirjoja jotka eivät kustantamoille ole kelvanneet, mutta tämä oletus pitää kaiken aikaa vähemmän paikkaansa.

Niina kertoi, että Hertta syntyi hänen kaivatessaan omille lapsilleen tarinoita, joissa lapsille annetaan ohjeita arkisista asioista. Siinä Hertan maailma onkin onnistunut, kun huumorin ja riimittelyn kautta ohjeet eivät kuulosta yhtään tylsiltä.

Uudet kirjat ovat Grönholmin itsensä kuvittamia, ja siksi hieman aiemmista eri näköisiä. Nyt Hertta kuulemma näyttää siltä, miltä hän kirjailijjan visioissa alunperin näytti. Uusissa kirjoissa Herta pohtii leikkiä ja aikuisuutta, ihmettelee maailmankaikkeutta, opettelee pukeutumaan sään mukaan ja vierailee kirjailijan lempikaupungissa Pariisissa, jossa vieraillaan muun muassa Louvressa, Sacre Courissa, Notre Damessa ja Eiffel-tornissa.

Me luettiin heti iltasaduksi kaksi Hertta-kirjoista Lapsimessujen jälkeen. Kun aloin lukea kirjoja 3-vuotiaalle, 7-vuotiaskin kömpi pian kainaloon ja halusi tulla kuuntelemaan meidän iltasatua, eikä lukenutkaan vain omaa kirjansa kuten yleensä. Aihepiirit olivatkin eskarilaiselle vielä sopivia, ja Minä olen Hertta -kirjan lapsille tarkoitetut kysymykset herättivät hyviä ajatuksia – ja minulle muutaman kirpeän kommentin siitä, että vietän liikaa aikaa tietokoneella. Minä taas ilahduin etenkin Hertta ja avaruusasioita -kirjan suhtautumisesta avaruuteen. Yleensä avaruutta lähedetään lastenkirjoissa lähestymään vain tiedon kautta, kun taas tässä kirjassa lähdetään liikkeelle ihmetyksestä.

Uuteen Hertta-sarjaan kuuluu myös palapelejä ja Hertta-teemainen noppapeli.

Ylemmässä kuvassa Minä olen Hertta, alemmassa Hertta Pariisissa.

Ylemmässä kuvassa Minä olen Hertta, alemmassa Hertta Pariisissa.

Lapsimessujen lippuarvonnan voittajat

Kiitos kaikille hauskoista vastauksista kysymykseeni siitä, millaisen lastenkirjan haluaisit lukea! Monista vastauksista minulla tulikin mieleen kirjoja, joten tässä alla muutama suositus vastanneille.

Mutta paljastetaan ensin voittajat: Liput Lapsimessuille saivat nimimerkit Camilla ja Heli! He ovat jo saaneet lippunsa sähköpostilla.

Kirja, joka saa nauramaan: Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja

Kirja, jossa on pakolaisen matka veneessä: Lossi-Lassi ja merten salaisuudet

Kirja erilaisista ja erimaalaisista perheistä: Mennään jo naapuriin

Kirja tunteista: Meidän ja muiden tunteet ja Ympyräiset-sarja

Kirja, jossa on kysymyksiä lapselle: Ympyräiset ja Minä olen Hertta

Kirja erilaisuudesta ja ryhmään liittymisestä: Näkymätön

Kirja ihmisten erilaisuudesta ja hyväksymisestä: Sinä olet tärkeä

 

Lasse-Maijan etsivätoimisto: Jalkapallon arvoitus

IMG_20180329_171534

Tällä kertaa kirjasta kertoo kirjan lukenut 7-vuotias. Hän antoi 3 tähteä viidestä, ja sanoi että parempi salapoliisikirja oli Etsiväkerho Hurrikaanin mysteerikirja.

Mitä kirjassa tapahtuu?

Kirjassa on arvoitus.

Minkälainen arvoitus?

Jalkapallon arvoitus.

Oletko lukenut muita kirjasarjan osia? Mitä pidit niistä?

Olen, yhden. Se ei ollut yhtä hyvä kuin tämä.

Oliko kirja sinusta jännittävä?

Ei hirveän. Ratkaisin sen mielestäni jo alussa. Epäilen vahvasti erästä henkilöä.

Millainen kirja oli?

Ihan kiva.

Kenelle suosittelisit kirjaa?

Kaikille. Etenkin 5-9-vuotiaille pojille.