Kirjoittajan arkistot: Meri

Pikku hiiren puolukkamatka

IMG_20180607_101856

 

 

 

 

 

 

fk

Meillä ei ole kovin paljon luettuja söpöjä eläinkirjoja, ja Riikka Jäntin uutta Pikku hiiren puolukkamatkaa lukiessani aloin ehkä hahmottamaan, miksi. Eikä siksi, etten pitäisi tästä kirjasta. Päinvastoin, Pikku hiiren puolukkamatka on tosi ihana ja suloinen kirja ja sitä tullaan lukemaan meillä varmasti monesti, ja syy siihen on siinä että tämä kirja kertoo söpön version meidän elämästämme.

Kirjassa pikku hiiri lähtee äitinsä kanssa mökille puolukkaan. Mökille matkataan tutunnäköisellä junalla, tylsistytään penkissä ja syödään pullaa ja sämpylää ravintolavaunussa. Mökin luonto on ihan niin kuin meillä, ja huussissa käyminen on kaupunkilaislapselle vähän vierasta ja ötököihinkään ei ole ihan tottunut. Illalla pelataan korttia ja ruoaksi syödään purkkihernaria ja kaapissa on aina levy suklaata. Siis ihan kuin meidän mökkiloma.

Samaa fiilistä tulee aika harvasta söpöstä eläinkirjasta, sillä suurin osa niistä tulee meille muualta euroopasta, etenkin englannista ja saksasta. Niissä luonto on eteläisempää, vanhat talot tehty kivestä, kirjoissa kuvatut vanhan ajan tavatkin nostalgisia ja kiinnostavia, mutta eivät ne ole meille tuttuja. Kirjat kertovat kuitenkin vähän toisesta maailmasta. Ja tämän vuoksi on niin tosi tärkeää, että Suomessa tehdään tosi laadukasta omaa lastenkirjallisuutta, sillä silloin kirjat kertovat arjesta ja arjen tilanteista, jota lapset oikeasti kohtaavat elämässään.

IMG_20180607_101913

Tulitikkuarvoituksia

IMG_20180531_141411

 

Käykö kesällä aika pitkäksi? Tulitikkuarvoituksia-kirja on koonnut samojen kansien väliin yli 80 tulitikkuarvoitusta ja kymmenen muuta tulitikkutemppua vielä kaupan päälle. Tulitikkuarvoituksia on keksitty varmaan jo aika pitkään, ja mäkin olen tehnyt muutamia kun niitä on ollut ehkä jossain lehdissä tai kirjoissa. Arvoitusten hauska puoli on siinä, että niitä voi tehdä melkein missä vain, tulitikkuaski kun löytyy melkein kaikilta. Minä ajattelin tämän kirjan sateisiin kesälomapäiviin.

Helpompia arvoituksia voi ratkaista myös kirjan sivuilta ilman tikkuja, vaikeampien testailuun tarvitaan ne tikutkin. Helpoimmat tehtävät myös sopivat meidän 7-vuotiaalle, mutta vaikeat olivat minullekin liian vaikeita – eli tekemistä riittää koko perheelle ja ehkä vielä isovanhemmillekin. Nemon kustantama kirjanen maksaa ~15 euroa, ja sillä saa pulmatehtäviä sellaiseenkin paikkaan, jossa netti ei toimi ja kännykkäpelejä ei halua pelata. :)

IMG_20180531_141425

Kim ja pönttöhirviö sekä muita tarinoita

IMG_20180421_095134

Pyysin Tacticilta muutaman muun kirjan arvosteltavaksi, ja paketissa tuli muutamia ylläreitä. Ensi katsomalta minua ei totta puhuen tämä Kim ja pönttöhirviö -kirja kovin paljon kiinnostanut. Annoin sen kuitenkin esikoiselle luettavaksi, ja pyysin häneltä arviota kirjasta. Yllätyksekseni tämä kirjaronkeli 7-vuotias innostuikin kirjasta niin, että luki sen lyhyen ajan kuluessa useamman kerran, ja se on harvinaista!

Osa viehätyksestä johtuu tietysti vessajutuista, kuten korvaan kakkaavasta muurahaisesta. Kirjassa on kuitenkin muutakin hyvää. Kirja on samanlaista maagista realismia kuin meidän kovasti tykkäämät Tero ja Tarmo -kirjat (1 & 2), joissa tavallisen lapsen arkeen yhdistyy fantasiaelementtejä. Tarinat saavat mielikuvituksen liikkeelle myös omassa arjessa!

Kirja on bloggaaja Peppe Öhmanin esikoislastenkirja. Nimi oli minulle ihan tuntematon, googlettamalla selvisi, että kysymys on ilmeisesti tunnetustakin bloggaajasta.IMG_20180421_095234

Suomen lasten kotiruoka

IMG_20180517_214428

Käykö teilläkin niin, että sitä vaan jotenkin urautuu tekemään muutamia samoja ruokia viikosta toiseen? Eikö? Vau! Koska mulla käy kyllä just niin. Ja kun elää kahden lapsen kanssa, jotka ovat nirsoja vielä ihan eri asioista, vähitellen niistä resepteistä joita olen osannut on ollut käyttökelpoisia enää muutama, ja ruoanlaitosta on alkanut kadota ilo.

Keittokirjat eivät yleensä auta, sillä tarvitsisin reseptejä, joita voi tehdä mieluiten kaapista jo löytyvistä tai lähimarketista haetuista aineksista, ja kaiken lisäksi meidän lasten pitäisi syödä niitä ruokia. Useimmat kiettokirjat siis ovat olleet jo pidempään käyttämättöminä kaapissa…

Päätin kuitenkin vielä yrittää, ja pyysin Otavaa lähettämään minulle kappaleen uudesta Suomen lasten kotiruoka -kirjasta. Mä tykkään muutenkin tästä Suomen lasten -sarjasta, josta meillä etenkin Suomen lasten laulukirja on ollut ahkerassa käytössä. Myös Suomen lasten Suomi löytyy meillä hyllystä. Yksi poikkeus tähän on. Olen työnikin puolesta selannut läpi aika ison kassan lastenraamattuja, mutta Suomen lasten raamattu on yksi niistä lastenraamatuista, joista minä en pidä.

Suomen lasten kotiruoasta löytyikin heti useampi resepti, joka näytti siltä että pojat saattaisivat suostua niitä maistamaan. Olemme kokeilleet uunimunakasta ja pitsapannaria, ja molemmat ovat uponneet poikiin hyvin. Pitsapannarissa oli kiva pitsan maku, mutta pohjan tein speltistä (ohjeessa se oli kaurasta) ja juustoa ja öljyäkin käytetään vähemmän, joten tämä pitsapannari olikin ihan hyvä ruoka. Luulen, että sitä voisi meillä tehdä pitsan sijaan useamminkin.

Kirjan reseptit siis ovat toimineet! Ainekset ovat tavallisia ja reseptit helppoja, mutta tarpeeksi uudenlaisia että arkiruokiin saa vaihtelua, eli juuri sitä mitä lapsiperhe kaipaakin. Helppoja reseptejä voivat isommat lapset tehdä itsekin, ja kirjasta löytyykin osasto ”kokkailua kaverin kanssa” helpoista välipalaresepteistä vaikka koulun jälkeen. Itse taas arvostan reseptejä, jossa mitoitus on myyjäisiä varten, nyt kun vanhempi lapsemme aloittaa yksityiskoulussa jossa vanhempien odotetaan olevan mukana varainhankinnassa… Mokkapalat siis paistumaan!

IMG_20180517_214328

Maailman liput. Värityskirja

IMG_20180531_141626

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki lapset eivät innostu värittämisestä, mutta joskus syy voi olla siinä, että aihe on väärä. Tässä värityskirjassa aihe voi olla väärä monille lapsille, mutta joillekin jotka eivät muuten ole värittämisestä innostuneet, tämä aihe saattaakin osua juuri nappiin. Meillä asuu yksi maantiedosta ja lipuista innostunut lapsi, joka päihittää useimmat aikuiset Lippupelissä, ja joka toivoi itselleen tätä värityskirjaa, vaikka ei ole elämässään innostunut yhdestäkään värityskirjasta.

Koko sivun kokoisia lippuja voisi olla tylsää värittää, ja sellaisia tässä kirjassa ei onneksi olekaan. Kirjassa on värikuvat useista maailman maiden lipuista, ja joka aukeamalla useampi eri kokoinen ja eri tasoinen lippu väritettäväksi – suuri osa lipuista kun on aika yksinkertaisia väritettäviä, mutta toiset tosi monimutkaisia! Kirja ei ole alunperin suomalaista tekoa, joten Suomen lippua ei löydy, mutta ehkä sen päiväkoti- ja kouluvuosien aikana ehtii värittämään tarpeeksi monta kertaa muutenkin!

IMG_20180531_141648

Minä olen – ihmeellinen Jumala

IMG_20180426_125056

Diane Stortzin lastenraamattuja on julkaistu suomeksi jo kolme. Niistä Sanoja joista uneksia on esitelty aiemmin blogissani. Omaleimaisinta kirjoissa on tietysti tosi kaunis kuvitus, joka on huolella tehty, värikäs ja sekä aikuisia että lapsia miellyttävä. Minusta kuvia on ihanaa vain katsella, ne ovat niin viehättäviä!

Tärkeintä lastenraamatussa kuitenkin on se, miten niissä kerrotaan Jumalasta, ja näissä kirjoissa kerrotaan Jumalasta, joka on rakastava Isä joka haluaa aina parasta lapsilleen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten syntiinlankeemuksesta kerrotaan. Diane Storzt selittää Paratiisista karkoittamisen lapsille sen kautta, että koska Jumala rakasti Aadamia ja Eevaa niin paljon, hän ei halunnut antaa heidän elää ikuisesti nyt, kun he tunsivat myös pahan. Samassa kerrotaan myös siitä, miten jo heti aikojen alussa Jumalalla oli suunnitelma siitä, miten hän korjaisi Jumalan ja ihmisten suhteen entiselleen.

Hienoa Minä olen – ihmeellinen Jumala -kirjassa onkin se, miten Raamattua myös selitetään ja kertomuksia laitetaan kontekstiinsa, liitetään siis Raamatun Suureen kertomukseen. Ilman tätä olen huomannut, että raamatunkertomukset saattavat jäädä lapsille irrallisiksi ja etäisiksi, kun niiden paikkaa Jumalan suunnitelmassa ei tiedetä. Tämä kirja sopiikin tosi hyvin myös hartauskirjaksi ja opetukseen, koska jokaisessa luvussa on myös lapsen maailmaan tuotu opetus kertomuksen tarkoituksesta, opetus tiivistettynä myös yhteen lauseeseen, lyhyt rukous sekä ”tietolaatikko”, jossa kerrotaan lisää siitä miten kertomus liittyy muihin raamatunkohtiin, ja mitä tämän kertomuksen ja seuraavan kirjassa olevan kertomuksen välissä tapahtui. Nämä tuntuvat niin olennaisilta jutuilta Raamatun oppimisen kannalta, että ihmettelen miksi en ole näitä lasten Raamatuissa ennen nähnyt!

Kirjan nimi viittaa siihen, että kirjan neljäkymmentä kertomusta on otsikoitu Jumalan nimien mukaan. Niinpä kertomukset liittyvät siis vielä suurempaan kuvaan siitä, että jokainen kertomus kertoo jotain Jumalan luonteesta. Näiden lukeminen on opettavaista ja koskettavaa aikuisellekin!

IMG_20180426_125152

Ihan oikeat prinssit ja prinsessat

IMG_20180531_140606

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

The Crown, Victoria-sarja ja nyt Harryn ja Meghanin häät ovat tuoneet uuden kuninkaallisbuumin, johon myönnän itsekin hurahtaneeni, ja työmatkalla vapaapäivänäni Lontoossa oli pakko käydä kurkistelemassa Kensingtonin palatsia… Lapsetkin ovat innostuneet oikean maailman kuninkaallisista, vaikka poikaperheenä meillä prinsessavaiheita ei olekaan käyty läpi. Esikoisen kanssa olen tehnyt Ison-Britannian kuninkaalliset -tarrakirjaa, josta löytyi yksi meidän esivanhemmistakin – joitain vuosia sitten sukututkimuksessa kun kaikkien yllätykseksi selvisi, että meidän umpisavolainen maalaissukumme periytyy myös suoraan Skotlannin kuninkaallisista. Kesälomatoiveena taas olisi päästä käymään Tukholman kuninkaanlinnassa!

Karoliina Suoniemen uutuuskirja Ihan oikeat prinsessat ja prinssit on lasten tietokirja, joka tarttuu juuri tähän kuninkaallisbuumiin. Kirja esittelee muutaman aukeaman elämänkerroissa tosielämän kuninkaita ja kuningattaria keskiajalta tähän päivään kuvien kera, aina sotaretkillä viihtyneestä Richard Leijonamielestä tämän ajan prinssi Georgeen, joka tykkää Oktonauteista ja käy ihan tavallista englantilaista (hintavaa yksityistä) koulua. Välissä on myös tehtäviä, joissa saa suunnitella muun muassa omaa kuninkaallista titteliään ja lukujärjestystään.

Kirja on kivasti kirjoitettu molemmille sukupuolille. Pojat on selvästi otettu huomioon myös tehtävissä ja henkilövalinnoissakin. Ajattelin, että tästä kirjasta meidän kohta ekaluokkalainen voisi pitää, mutta valitettavasti kirjan ulkoasu on sellainen, että hän tuomitsi kirjan selittelyistäni huolimatta tytöille suunnattuna. Harmi, että kun kirjaa on kirjoitettu tytöille ja pojille, lapset ovat jo sen verran ehdollistettuja tyttöjen ja poikien väreihin, että vaaleanpunainen värimaailma todennäköisesti estää useimpia poikia tarttumasta tähän kirjaan. Ala-asteikäisille tytöille tämä on kuitenkin mainio kirja, joka kiinnostavan aiheen kautta avaa oven historiaan. Ja miksei vanhemmillekin, meidän perheessä minä olin se joka lopulta nautiskeli tämän kirjan lukemisesta, ja luinkin sen itsekseni alusta loppuun! :)

IMG_20180531_140642

Siilin satupuu

IMG_20180419_164729

Meillä ei kovin paljon lueta runoja, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Toinen niistä ovat Pia Perkiön runot, jonka runot tuovat sydämeen niin lämpimän onnellisen olon, että niitä voi lukea silloin kun on sisäisen takkatulen, viltin ja kuuman teekupin tarpeessa.

Pia Perkiön uusin Lasten keskuksen kustantama kirja on Siilin satupuu, jonka runot kertovat luonnosta, vuodenajoista, metsän eläimistä ja niiden kotoisista puuhista ja seikkailuista. Kuvituskin on iloinen ja lämminhenkinen, minkä vuoksi kirjan lorutteluja jaksaa kuunnella jo vauvakin, vaikka 3-5-vuotiaat varmaankin vasta nappaavat runojen pienistä tarinoista kiinni. Heillekin runot avaavat paljon uutta, rikasta kieltä.

Vaari yllättää

Oli aikainen aamu ja satoi lunta.
Oravavaari ei saanut unta.
”Mitä jos toiset herätän
tuoksulla puuron höyryävän”,
varis kuuli vaarin myhäilevän.

Vaari hiljaa keittiöön pujahti.
Puuroaineet kattilaan sujahti.
Ja kun puuro oli valmista,
vaari paukutti kattilan kansia:
”Huomenta, rakkaat! Herätys!
Täällä odottaa puuroyllätys!
Aika taitava vaari teillä on:
tein puuron ja herätin auringon!”

IMG_20180419_164841

Iloa jokaiseen päivään

IMG_20180521_122650

Ihanaa, miten koko ajan tuntuu tulevan fiksuja, uusia puuhakirjoja lapsille ja nuorille! Iloa jokaiseen päivään on jotain päiväkirjan, tunnetaitokirjan, tarrakirjan ja puuhakirjan väliltä. Oikestaan kyseessä onkin tunnepäiväkirja, josta löytyy myös ohjeita erilaisten tunteiden hallintaan. Iloiset värit, vaihtelevat kuvat ja hauskat tarrat taas tekevät tunteiden kirjaamisesta hauskaa ja auttavat jaksamaan urakassa pidempään.

Miksi tunteista sitten pitäisi pitää päiväkirjaa? No siksi, että kun oppii tunnistamaan tunteitaan ja mistä ne johtuvat, auttaa syventämään itsetuntemusta ja näkemään omien tunteidensa ja elämäntapahtumien välisen yhteyden. Samalla saa realistisen käsityksen omasta voinnistaan. Kun tunteet tulevat voimalla, saattaa tuntua siltä kuin koko elämä olisi surkeaa, vaikka edelliset viikot olisivat olleet pelkkää sisäistä auringonpaistetta. Tai jos huomaa olleensa alakuloinen tai väsynyt jo useita viikkoja, voi tarpeeksi ajoissa alkaa pohtia, mistä tämä johtuu, mitä sille voisi tehdä tai mistä hakea apua. Kirja sopii tytöille ala-asteen loppupuolelta ihan sinne aikuisuuteen asti. Kirja on hyvä lahja esim. rippikoululaiselle tai koulunsa päättävälle tytölle.

IMG_20180521_122616

IMG_20180521_122815

Sinä olet…

sinä oletJenni Pääskysaari on aiemmin kirjoittanut Tyttö sinä olet… ja Poika sinä olet… -kirjat, jotka nyt on yhdistetty molemmille sukupuolille sopivaksi voimakirjaksi. Kirjassa on lyhyitä kirjoituksia, joissa sanotaan asioita, joita ihan jokaisen lapsen pitäisi saada kuulla vanhemmiltaan: Sinä olet kaunis, olet rakastettava, sinä riität, olet arvokas. Kirja sopii oikestaan kaikille teini-ikäisestä lähtien muistutukseksi siitä, mikä on totta jokaisesta ihmisestä, ja jota valitettavan harvat meistä oikesti ovat saaneet kuulla perusviestinä itsestään kasvaessaan. Välillä kun maailma yrittää sanoa jotain ihan päinvastaista.

Kirjassa on myös teemoista lyhyitä julkisuuden henkilöiden haastatteluita, joissa sellaiset ihmiset kuin Arman Alizad ja Linda Liukas kertovat yllättävän syvästi ja koskettavasti omista kamppailuistaan, etsinnästään ja löydöistään kirjan teemoihin liittyen. On lohdullista lukea, että ihan jokainen meistä kamppailee samojen asioiden kanssa, ja että tottuneet ja menestyneetkin esiintyjät saattavat jännittää esiintymistä tai miettiä, ovatko riittäviä tai menestyksensä arvoisia. Pelko ja jännitys eivät siis ole merkkejä siitä, etteikö kannattaisi mennä eteenpäin unelmissaan.

Tässä tosi hyvä kirja lahjaksi vaikka yläastettaan päättävälle tai riparin käyneelle nuorelle. Tosin niin kuin kirja opettaa löytämään asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä, sama prosessi pitää tehdä tämän kirjankin suhteen. Tätä lukevalle nuorelle voikin sanoa, että vaikka tämä onkin eräänlainen elämäntaito-opas, kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Minä itse nautin kaikesta kirjan sisällöstä, paitsi seksuaalisuutta ja hengellisyyttä käsittelevissä luvuissa oli monta asiaa, jotka itse kristittynä olisin sanonut eri tavalla.