Kirjoittajan arkistot: Meri

Linnut. Lasten suosikit

IMG_20171207_090713

Meidän kuopus rakastaa eläimiä, ja hänelle pyysin kustantajalta tämän kirjan. Me ollaan luettu paljon Laulavaa lasten lintukirjaa, joka on itse asiassa saman kustantajan (Readme.fi) samalla idealla toimiva vähän vanhempi kirja. Kirjassa on hieman tietoa eri elinympäristöjen linnuista, kuvia ja lintujen ääniä.

Edelliseen verrattuna tämän kirjan toteutus on raikkaampi ja toimivampi. Kun en itsekään lintuja kovin hyvin tunne, haluan lintukirjalta selkeitä ja tarpeeksi isoja värikuvia, joiden kanssa tuurilla saattaisin ehkä jopa jonkun linnun tunnistaa luonnosta. (Tunnistankin kyllä ainakin kuusi lintua näiden kaikkien lasten lintukirjojen parissa vietettyjen vuosien jälkeen!) Tässä kirjassa kuvat ovat tarpeeksi isoja, iloisen aurinkoisia ja ääninappitoiminto toimii tosi fiksusti. Lintujen ääniä ei tarvitse etsiä sivulta erillisestä napeista, vaan linnun ääni kuuluu linnun kuvaa painamalla. Ääninapit ovat myös niin herkkiä, että lapsi voi niitä painaa itse – näin ei kaikissa kirjoissa ole – minkä vuoksi kirjaa lapset voivat hyvin selailla myös itsekseen, kunhan oppivat  sivujen toimintaperiaatteen. Minulla itselläni nimittäin meni pari päivää ennen kuin tajusin, että luettavana oleva sivu piti aktivoida sivulla olevasta punaisesta napista. Se oli tosin oma vikani, etten lukenut takakantta. Ääninapit ovat itse asiassa niin herkkiä, että kirja alkaa yleensä kotkottamaan jo ihan vain kun sen ottaa käteen!

Kirjassa on vain viisi aukeamaa, mutta niiltä voi kuunnella 50 eri linnun äänen. Tieto-osiot ovat melko suppeat, ja toimivat ehkä parhaiten 3-6-vuotiaille.  Voin kuvitella että tästä kirjasta voi tulla eläinfanien yksi suosikkikirjoista.

IMG_20171207_090725

 

Joulukalenterikirjat tositoimissa

IMG_20171210_112030

Kirjoitin aiemmin joulukalenterikirjoista ja lyhyesti myös kirjajoulukalenterista. Nyt kun joulukuuta on kulunut kymmenen päivää, halusin vielä kirjoittaa siitä, mitä lapset pitivät tämän vuoden joulukalentereista.

Meidän nuorempi lapsi täyttää helmikuussa kolme, ja taisi vasta tänä vuonna saada ensimmäiset omat joulukalenterinsa. Kirjajoulukalenterin lisäksi hän sai kummilta perinteisen kuvajoulukalenterin, ja kun parin päivän jälkeen hoksasi kalentereiden idean, on tykännyt molemmista tosi paljon. Ensimmäinen päivä tosin oli vähän järkyttävä, kun lapsi luuli minun yrittävän rikkoa kalentereitaan kun yritin näyttää miten luukkuja avataan, mutta siitä ensijärkytyksestä onneksi toivuttiin nopeasti.

En oikein etukäteen tiennyt, millaisia kirjoja ja minkä ikäisille Touhulan kirjajoulukalenterista tulisi, mutta pian huomattiin, että kirjat olivat juuri sopivia melkein 3-vuotiaalle. Kirjat ovat niin selkeästi taapero-osastoa, ettei eskari-ikäistä isoveljeäkään harmittanut kirjat nähtyään, että kirjajoulukalenteri oli vain pikkuveljelle. Kirjoissa on opettavaisia kuvasanakirjoja eri aiheista, lorukirjoja hassuista englantilaisita lastenloruista (myös siitä jossa äiti piiskaa lapsiaan ja mies sulkee ärsyttävän vaimonsa kurpitsaan..)  ja kivoja tarinakirjoja scarrymaisillä kommelluksilla. Kaikki kirjat ovat toimineet yhtä lailla, ja tarinakirjoista piti myös 6-vuotias isoveli. Kalenteri silti selvästi toimii parhaiten 2-4-vuotiaille, ja näin taitaa olla myös muiden kirjajoulukalenterin kohdalla.

Taapero tykkäs kirjoistaan niin kovasti, että melkein joka aamu haluaa ne ottaa päiväkotiin mukaan. Onneksi sinne saa viedä kirjoja ja leluja joka päivä, sillä meidän aamut ovat usein niin tiukkoja, että kirjaa ei ehtisikään lukea ennen päiväkotiin lähtöä, lapset kun menevät sinne jo aamupalalle. Pikkuirjoissa on 24 sivua, joten niihin pitää hetki olla aamulla rauhallista aikaa, että kirjan ehtii lukea!

Eskarilaiselle aloin lukemaan iltasaduksi Tähtipuu ja muita joulutarinoita -kirjaa. Omasta mielestään se oli ensin liian lapsellinen, mutta minusta ei, ja kyllä parin tarinan jälkeen hän kirjasta innostuikin ja yhdestä tarinasta myös totesi, että siinä oli hänen mielestään tosi hyvä opetus :) . Kirjan teemana onkin enemmän moraali kuin varsinaisesti kristinuskoon liittyviä teemoja on enemmän pieninä mainintoina kuin keskeisinä sisältöinä.

Ainoa hankaluus kirjassa on, että tarinat ovat liian lyhyitä! Meillä tarvitaan parinkymmenen minuutin lukeminen että lapsi nukahtaisi, joten tämän kirjan lisäksi tarvitaan vielä joku toinen iltasatukirja. Tämän lisäksi lapsi lukeekin sitten itsekseen Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo -kirjaa, jossa myös on 24 pientä lukua, ja tykkää siitä tosi kovasti. Itse en ole sitä ehtinyt vilkaista, ja en tiedä siitä sen enempää, mutta se sai eskarilaisen suosituksen.

Kirjajoulukalenterista seurasi meillä just se, mitä arvelinkin. Myös isoveljelle piti alkaa keksiä yllätyksiä, kun pikkuvelikin niitä saa joka joulu, ja tapaa tuskin voi ensi vuonna lopttaa. Luovuutta pitää käyttää, että meillä ei ole kotona kohta 24 kappaletta turhaa krääsää. Parhaita lahjoja isoveljen perinteisen joululaulukalenteriin lisäksi ovat olleet vihkot, kynät ja Aku Ankan joulumantelit, joita onnistuin löytämään kirppareilta useammalta vuodelta. Netistä olen myös printannut jouluaiheisia askarteluja, sokkeloita ja sanaristikoista, jotka ovat toimineet vähän vaihdellen.

IMG_20171210_112905

Super Mario – pelaajan käsikirja

IMG_20171207_090508 (1)

Onko teillä pelattu Super Mario Runia? Minusta se on kivoimpia kännykkäpelejä, joita tällä hetkellä on. Peli maksaa kyllä kympin, mutta se hinta mielestäni kannattaa maksaa, ettei lasten tarvitse katsoa ilmaispelien mainoksia, jotka voivat olla ihan mitä sattuu.

Readme.fi on julkaissut Super Mario Runiin pelaajan käsikirjan. 6-vuotias on pelannut Marion läpi jo useampaan kertaan, mutta tiedän että hän tulee ihastumaan kirjaan tosi paljon ja lukemaan sitä varmasti lähes samalla innolla kuin pelaa peliä!

Kirja kertoo Mario-pelien historiaa, kaikenlaista knoppitietoa ja vinkkejä pelin jokaiseen tasoon. Peliä nyt voi pelata ilman kirjaakin ja keksiä melkein kaikki samat asiat itse. Muutaman sellaisen vinkin kirjasta löysin, jota me ei itse olla huomattu – kyllä, olemme pelanneet Mariota myös yhdessä! Vinkit olivat vielä oikeasti ihan hyviä. Knoppitieto on se, mikä kirjassa lapsia ehkä eniten kiinnostaakin, ainakin meidän poika on siinä iässä että Super Marion kaikkien örkkien ja ötököiden nimien opettelu kiinnostaa.

Kirja on hyvä ostos kaikille niille lapsille, jotka ovat paljon mieluummin ruudun kuin kirjan ääressä. Peliopas ehkä houkuttelee heidätkin välillä lukemisen pariin.IMG_20171207_090702 (1)

Paddington lähtee lomalle

paddingtonlähteelomalle Tammi on julkaissut tänä syksynä ennen suomentamattoman Paddington-romaanin Paddington lähtee lomalle. Paddingtonissa on jotain viehättävän vanhanaikaista, joka etenkin minua viehättää englantilaisen kulttuurin (ja kirjallisuuden) ystävänä muutenkin. Meillä on ollut aiemmin muutamia Paddington-kuvakirjoja, joissa tarinat ovat ilmeisesti samoja kuin näissä romaaneissa, mutta kuvakirjoissa on vain yksi luku kirjaa ja runsaammin kuvitettuna – tai näin olen ainakin ymmärtänyt, kun olen ihmetellyt, ovatko alkuperäisiä Paddingtoneja nämä romaanit vai kuvakirjat. Kuvakirjoista me ollaan tykätty paljon, joten ajattelin kokeilla, miten Paddington uppoaisi romaanimuodossa.

Ja se uppoaa, ja toisaalta ei. Romaani on tosi rauhallinen ja hitaasti etenevä, vaikka pääosassa ovatkin Paddingtonin suloiset kommellukset, kun perulainen karhu ei ihan ymmärrä, miten ihmisten maailmassa toimitaan. Me ollaan luettu Paddingtonia iltasaduksi 6-vuotiaan kanssa, ja hän kyllä ihan mielellään sitä kuuntelee, kun minä ehdotan että luetaas Paddingtonia eteenpäin. Silloin kun kysyn häneltä, mikä kirja otetaan, hän valitsee melkein aina jonkun muun. Nyt vain olen huomannut, että eskarilainen valitsee itse sellaisia kirjoja, jotka innostavat häntä niin paljon, että nukahtaminen ei onnistu! Sen sijaan Paddington on tempoltaan niin rauhallista tekstiä, että joskus hän on nukahtanut jo lukemisen aikana. Eli iltasatukirjaksihan tämä on varsin mainio – kirja on tarpeeksi kiinnostava, että sitä jaksaa kuunnella, se herättelee omaa mielikuvitusta ja välillä vähän naurattaakin – mutta tarpeeksi hidas, että se auttaa nukahtamaan.  Tosi hyvä iltasatuvalinta tämä sitten loppujen lopuksi meille olikin! :)

Reuhurinne: Nettitaidot

IMG_20171201_130343

Meillä eskarilaisella alkaa tulla ajankohtaiseksi netin ja puhelimen käyttö, ja hän saikin oman sähköpostiosoitteensa, jolla pitää yhteyttä isovanhempiin. Skypellä heille on tietty soiteltu jo monta vuotta, mutta sähköposti on pieni askel kohti itsenäisempää netinkäyttöä. Juuri samaan aikaan löysin tämän kirjan kirjastosta, joka osoittaui tosi hyväksi peruskirjaksi lapsille netinkäyttötaidoista. Kirja on myös silleen jouhevasti kirjoitettu, että se innosti lapsen lukemaan kirjan useampaankin kertaan.

Kirjassa käydään läpi perusasioista tietokoneen käytön perustermeistä – tiedostomuodoista, eri laitteista, koodaamisesta ja internetistä. Parasta antia on kuitenkin medialukutaidon opettaminen, netiketti ja tietoturvasta huolehtiminen. Huomasin, että oppi oli mennyt perille, kun lapsi vilkuili olan yli kun minä olin koneella, ja huomautteli minulle, että hei, älä klikkaa tuosta, tuo on varmaan huijausyritys – ja oli joka kerta ihan oikeassa! Kun into oppia käyttämään itse puhelinta ja tietokonetta on iso, oppi myös meni hyvin perille tässä vaiheessa. Ja tuntuikin fiksulta, että tämä kirja luetaan ennen kuin koneelle mennään sen enempää. Suosittelen, tässä on kiva perusteos aloittelevalle netin käyttäjälle!

 

IMG_20171201_130356

Kolme joulukalenterikirjaa

tähtipuujamuitajoulutarinoita

Tähtipuu ja muita joulutarinoita on Lasten keskuksen tämän vuoden uutuus. Kirjassa on joulukalenterikirjojen tapaan 24 lukua, ja niissä noin kolmen aukeaman pituisia tarinoita. Kirjassa on väljän kristillinen sanoma – se puhuu kyllä kristillisestä joulusta, mutta mukana on myös tonttuja, eläintarinoita ja perinteisiä satuja. Eve Tharletin kuvitus on hempeän rauhallinen ja harmoninen.  Olen huomannut, että joillekin lapsille nämä kuvitukset ovat vähän liiankin hempeitä, kun taas toiset niitä rakastavat. Lapsillakin on oma makunsa! Minusta tämä kirja on kivan tunnelmallinen, ja aion kokeilla tätä iltasatukirjana meidän 6-vuotiaalle toivoen, että hän ei vielä ole kasvanut satuiästä ohi! Ikäsuositus: 3-6-vuotiaille.

joulumysteerio

Joulumysteerio on Sofian maailman kirjoittajan joulukalenterikirja. Rakastin Sofian maailmaa yläasteikäisenä niin, että luin sen parissa päivässä, enkä silloin olisi arvannut että kirjoittaja on kirjoittanut kirjoja myös kristinuskosta. Joulumysteerion luinkin paljon myöhemmin itselleni joulukalenterikirjana. Olin muistaakseni vähän päälle parikymppinen, odotin esikoistani ja ihastuin tähän ihan yhtälailla! Kirjassa on samaa ihmetyksen tuntua kuin Sofian maailmassa, ja se yhdistyy mysteeriin ja kristinuskon historiaan. Kirjassa Joakim saa taikajoulukalenterin luukuista tarinanpätkiä, joissa erikoinen matkaseurua matkaa Norjasta taaksepäin historiassa ja Euroopan halki kohti Betlehemiä ja vuotta nolla. Ikäsuositus: Yli 8-vuotiaille.

marianpieniaasiMarian pieni aasi on kirja, jota joka joulun alla huhuillaan  keskustelupalstoilla ja etsitään antikvariaateista, ja olen vain ihmetellyt, miksi siitä ei oteta uusintapainosta! Nyt ehkä on otettu, sillä kirjaa saa taas uudella kuvituksella täältä. Kustantajan nimeä tai muuta en tosin onnistunut löytämään. Suloisessa, löyhästi Raamattuun perustuvassa tarinassa seurataan aasin kautta joulun ihmettä, matkaten Josoefin ja Marian kanssa Nasaretistä kohti Betlehemiä. (Löyhästi kirja perustuu Raamattuun siinäkin mielessä, että Raamatussa ei missään kohdassa mainita aasia. Itsekin tajusin tämän vasta pari vuotta sitten! Aasi tosin mainitaan Jeesukseen liittyvässä ennustuksessa kohdassa Jes. 1:3.) Kirjassa on 24 lukua, joiden kanssa voi matkata kohti joulua. Ikäsuositus: 3-6-vuotiaille

Soiva joulukuusi

soivajoulukuusi

Tässäpä yksi niistä kirjoista, joita vanhemmat eivät voi sietää, mutta lapset rakastavat.

Soiva joulukuusi on ajatukseltaan ihana kirja. Kirja on kuusen muotoinen, ja sen etu- ja takakannessa on tarra niin, että kirjasta saa pöytäkoristeeksi pahvisen joulukuusen. Sisäsivuilla ollaan joulupuuhissa. Tontut koristelevat kuusta, Joulumuori leipoo pipareita, iloiset eläimet leikkivät lumisessa metsässä, Joulupukin tehtaalla pakataan leluja, jouluyönä Pukki lähtee matkaan ja viimeisellä sivulla lahjat ovat ilmestyneet kuusen alle. Jokaisella sivulla on myös löytämistehtäviä, joita voi tehdä yhdessä vanhemman kanssa.

Kirja on selvästi amerikkalaisen joulun kuvaus, mutta ei ehkä liian pahasti. Itse en tykkää vihreään puetuista tontuista, mutta se nyt on makuasia, ja niitä näkee jo muuallakin. Lopussa lahjat tosiaan ilmestyivät kuusen alle, mutta tämä tuodaan esille niin, että ei kerrota putosivatko ne piipusta vai oliko Joulupukki käymässä. Toisaalta aloin miettiä sitä, miten monissa maissa tätä luetaan, missä kuusia ei kasva ja talvellakaan ei sada lunta. Vietin yhden joulunalusajan Swazimaassa eteläisessä afrikassa, jossa joulu on kesällä ja talvellakaan ei sada lunta, ja sielläkin joulukoristeina oli lumisia maisemia ja Joulupukki rekivaljakossa. Meillä sentään se osa joulukirjoista osuu kohdilleen.

Kirjan ongelma ei olekaan amerikkalainen joulu vaan se, että siinä on äänet. Joululauluja soittava kirja olisi parhaimmillaan ihana, mutta tämä kirja soittaa vain yhtä laulua, se soittaa sitä kovaa ja siinä on kulkusia ja kelloja, jotka särkevät korvia parinkin metrin päästä. Siihenhän lapset ihastuivat, ja juuri sen takia mietin, pitäisikö kirja siirtää ylähyllyn perälle pysyvästi. Voin siis suositella kirjaa perheille, jossa ei asu ääniherkkiä ihmisiä tai eläimiä, tai jossa lapset lukevat kirjoja huoneessa, josta saa oven tiiviisti kiinni.

IMG_20170909_183254

Lasten lempparikirjat vuonna 2017

Usein esittelen kirjoja blogissani silloin, kun luemme niitä ensimmäistä kertaa. Välillä kuitenkin yllätyn siitä, mitkä ovatkin ne kirjat, joita luetaan vielä vuoden päästä ensimmäisestä kerrasta!

Ja tänä vuonnahan ne ovat olleet nämä:

  1. Leijona se venytteli – kun tämä kirja tuli meille, ajattelin totta puhuen, että mitenköhän lapsia jaksaa kiinnostaa näitä runoja. Mutta niin vaan 6-vuotias pyytää tätä kirjaa silloin tällöin omasta toiveestaan iltasatukirjaksi, ja olen useamman kerran yllättänyt sen lukemasta kirjaa ihan itsekseen. Etenkin kakkapissajutut runoissa kikatuttavat.
  2. Ympyräiset-sarja on 2-vuotiaan lemppari, joita luetaan iltasaduiksi, otetaan mukaan mummolaan ja päiväkotiin, ja jota 6-vuotiaskin jaksaa kuunnella.
  3. Päivä eläinten rautateillä on 2-vuotiaan toinen suosikki, joka muuten myös toimii tosi hyvin 6-vuotiaallakin.
  4. Pikkukokki keittiössä on 6-vuotiaan leipomisesta innostuneen herkkusuun suosikki. Tänä vuonna meillä onkin leivottu enemmän kuin ennen, ja tämän kirjan 6-v halus ottaa myös mummolaan lukemiseksi, jotta voisi vähän vertailla reseptejä isoäidin kanssa.
  5. Soiva kansanlaulukirja ei oikeastaan yllättänyt siinä, että se on koko perheen suosikkeja. Osaamme kaikki aika paljon enemmän kansanlauluja kuin vuosi sitten.
  6. Tero ja Tarmo seikkailevat – me odotetaan jo innolla, josko Teroa ja Tarmoa saatais kolmaskin osa!

Mieletön matikka

IMG_20171016_132402 (1)

Tässä kirja, jota meillä on useimmiten luettu 6-vuotiaan iltasaduksi viime aikoina! Kysyn häneltä yleensä joka ilta, mitä meidän parista kesken olevasta kirjasta haluaa lukea, ja hän haluaa… laskea matikkaa.

Kivoja matematiikan tehtäväkirjoja, joita pienet laskemisesta innostuneet voivat tehdä, ei todellakaan ole liikaa. Tässä kirjassa on aika tavallisia laskutehtäviä, jotka takakannen mukaan ovat 2.-4.-luokan matematiikkaa, mutta tehtävänasettelut ovat tavallista hauskempia. Siksi kirja sopiikin niille vähän vanhemmille lapsille, joita matikka ei innosta, kuin niille  nuoremmille lapsille jotka tarvitsevat ikätasoaan vaativampia tehtäviä.

Esimerkiksi siis tällaisia: Ari ja Kari kuluttivat 3 rullaa vessapaperia yössä. Ari kulutti 28 metriä vessapaperia ja Kari 4 metriä enemmän. Selvitä, kuinka monta metriä oli jokaisessa kulutetussa vessapaperirullassa, kun tiedetään että kaikki 3 rullaa olivat samankokoisia.

Vastauksia kirjassa ei ole, joten aikuistakin tarvitaan mukaan. Vaikka meillä lapsi saikin välillä vastaukset oikein, kun taas minä en.

Touhulan kirjajoulukalenteri

IMG_20171106_104011Jo kolmena vuonna peräkkäin meillä on partiokalentedein lisäksi ollut vain itse tehty joululaulukalenteri, josta on opeteltu joka päivä uusi joululaulu ja joka kuulemma pitäisi tehdä taas uudestaan tänä vuonna. Päiväkodin aloittaminen vuosi sitten on kuitenkin tuonut myös erilaisia paineita siihen, millaisia kalentereita ja lahjoja pitäisi olla. Nyt kun lapset ovat ekaa kertaa kuulleet, että melkein jokaisella on suklaajoulukalenteri, että postissa tulee lelukuvastoja, ja kaikenlaista sellaistakin mitä ”kaikilla on” ja jota en usko oikeasti kovin monessa perheessä kuitenkaan olevan… No, 2-vuotiaan toiveet on onneks vielä helppoja. Hän toivoo lahjaksi vain ”joulukirjan”.

Sain kustantajalta arvostelukappaleen Touhulan kirjajoulukalenterista, ja ehkä tämä oliskin hyvä vaihtoehto tavarakalentereille ja muille. Mutta valitettavasti en voi kertoa siitä kovin paljon enempää, sillä alan nyt 32-vuotiaana vihdoin oppia olemaan avaamaan joulukalenterin luukkuja etukäteen. Eiköhän sisältö kuitenkin ole taattua Richard Scarrya, josta meillä pitävät niin aikuiset kuin lapsetkin. Scarryn tarinat eivät ole erityisen syvällisiä, mutta niistä tulee iloiseksi ja hyvälle tuulelle – ja eikö se oikestaan ole aika arvokas asia jo sekin?

Katso täältä, mitä lapsi piti joulukalenteristaan!

Onko teillä muilla ollut kirjajoulukalentereita käytössä? Mitä niistä piditte, entäs lapset?