Thorbjorn Egner: Satu hammaspeikoista

Satu hammaspeikoista kertoo kahdesta suussa asuvasta hammaspeikosta, jotka rakentavattaloaan huono-onnisen Jussin suuhun ja aikovat pitää siellä juhlat. Hammaslääkäri pistää peikkojen suunnitelmille stopin, minkä jälkeen Jussi ei enää unohda harjata hampaitaan.satuhammaspeikoista

Enkä muuten minäkään. Johtuukohan se tästä kirjasta, että vaikka kaikki muut elämän rutiinit ovat sellaisia, että ne saattavat joskus jäädä hoitamatta, hampaita en jätä koskaan pesemättä. Jos yksikin kerta jostain syystä jää väliin, alan jo huolestua, että minulle tulee reikiä. Ja voi sitä kapinallista oloa mikä tuli, kun yhden kerran uskalsin ihan kiusallani sittenkin jättää hampaat illalla pesemättä.

Kirjaa lukiessa mietin kyllä, miksi juuri tämä kirja teki minuun sellaisen vaikutuksen, että piirsin siitä myöhemmin jopa kymmenensivuisen sarjakuvan, joka minulla edelleen on tallessa. Kyllähän kirja kutkuttaa mielikuvitusta ja aiheena tulee varsin lähelle. Sen huomasin myös meidän 6-vuotiaasta, joka heti alkoi miettimään, millainen hammaspeikkojen talo on ja mistä ruoista se ehkä on rakennettu. Hänkin kuunteli tarinan hyvin kiinnostuneena alusta loppuun yhtenä iltana. Ehkä sille ei aina selitystä löydykään, miksi joku kirja kolahtaa. Jospa vain aika, paikka ja tilanne olivat juuri kohdallaan.

Kyllä kirja lumovoimansa oli tähän päivään silti säilyttänyt. Sopii etenkin perheisiin, joissa kamppaillaan hampaiden harjauksen kanssa, mutta ei ehkä niihin, joissa pelätään hammaslääkäriä.

2 vastausta artikkeliin ”Thorbjorn Egner: Satu hammaspeikoista

  1. Piia Myllykoski

    Kiitos taas vinkistä!

    Kirja näyttää etäisesti ainakin kannestaan tutulta mutta tuota ei ole meillä luettu. Jos yhtään mennään Jesperin, Kasperin ja Joonatanin tai Myökki-Pyökki-metsän hengessä ei tuo kirja varmasti voi huono olla. Ja voisi tehdä hyvää minullekin sillä itse välillä iltaisin nukahtelen omat hampaat harjaamatta lasten viereen.

    Vastaa
    1. Meri Artikkelin kirjoittaja

      Hei, nyt vasta tajusin että kirjoittaja on sama! 😀 Kolme iloista rosvoa on ollut meidän esikoisen ehdottomia lempikirjoja – hän jopa oppi ulkoa kirjan kaikki laulut!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *