Miten meillä luetaan nyt: Maisaa, Maisaa, Maisaa ja joskus Tuomas Veturia

Blogini julkaisutahti on vähän hidastunut viime aikoina. Tekisi usein mieli panostaa tänne enemmän, mutta arjessa on ihan liian vähän hetkiä lukea, saati sitten kirjoittaa lukemisesta. Meillä myös kirjojen lukemisen tavat ovat muuttuneet paljon. En oikeastaan lue enää 5-vuotiaalle itse ollenkaan. Pojat pitää nukuttaa erikseen, joten lasten isä lukee tai keksii itse iltasadun 5-vuotiaalle (ja kuulemma isän keksimät on saduista parhaimpia). He ovat lukeneet tänäkin syksynä klassikoita Eemelistä Peppi Pitkätossuun. Se tuntuu vähän haikealta, että olen jo ennen lasten syntymääkin odottanut sitä, että pääsen tutustuttamaan lapseni klassikoihin, jotka ovat itselleni olleet oppaita ihmisenä olemiseen ja elämiseen. Nyt kun se aika alkaa, ei minulla olekaan yksinkertaisesti aikaa lukea, koska kahdenkeskeinen aika esikoisen kanssa on minimissään, ja sekin vähä menee yleensä soittoläksyihin, vaikka hauskoja ja tärkeitähän nekin ovat.

Niinpä nyt, kun olisi klassikoiden lukemisen aika, minulla alkaa kierros alusta. Nuorempi on nyt vuoden ja kymmenen kuukautta, ja hänelle kirjojen ihana maailma on juuri auennut. Tai ainakin muutaman kirjan. Oikestaan meillä on kaksi kirjaa, joita juuri nyt luetaan, ja ne ovat tässä:

img_20161111_153434

Näitä kahta luemme uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä.

Erityisesti Maisat ovat taaperon suosikkeja tällä hetkellä, ja hänen ensimmäisen viidenkymmenen sanansa joukossa ovatkin Maisa, Pipa, Lellu, Aattu ja Keke. Jokin Maisoissa on, mikä tuntuu vetoavan useimpiin lapsiin. Olen nimittäin yrittänyt etsiä meille lisää Maisoja, mutta ne ovat yksiä niistä harvoista lastenkirjoista, joita kirjastossa ei yleensä näy (pääsiäis- ja joulu-maisoja lukuun ottamatta), joihin on jopa varausjono, joiden painokset on myyty loppuun ja joita saa oikeasti metsästää kirppareilta. Onneksi youtube on sentään täynnä Maisy-piirrettyjä, jotka oikeasti ihan minä tahansa hetkenä toimivat siihen, kun vilkas ja uhmaikää aloitteleva taapero pitää saada hetkeksi rauhoittumaan hiljaa paikoilleen. Usein 5-vuotiaskin istuu viereen niitä katsomaan, eikä edes pidä niitä liian lapsellisina.

Ensimmäinen Maisa-kirja piirrettiin vuonna 1990, joten omaa lapsuuden kokemusta niistä en ehtinyt saada. En tiedä, millainen lapsen kokemus niistä on, mutta minusta vaikuttaa siltä, että niissä vain kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Elämänmyönteinen, iloinen ja lämmin tunnelma. Hahmot, joilla on selkeästi oma persoona, ja joihin on helppo luoda tunneside. Yllätykselliset tarinat, joissa on elämänläheistä huumoria – ja toisaalta jatkuva toisto ja tuttuus, jota pienet lapset tarinoilta kaipaavat. Tosi tärkeässä osassa on tietysti selkeä kuvitus paksuine ääriviivoineen ja kirkkaine väreineen. Ainakin meillä toimii selkeästi parhaiten perinteinen, värikäs, selkeä ja piirretty lastenkirjakuvitus – ei tietokoneella tehty, eikä toisaalta liian taiteellinen sellaisella suttuisella tavalla.

Mites teillä? Ovatko Maisat teilläkin lasten suosikeita?

2 vastausta artikkeliin ”Miten meillä luetaan nyt: Maisaa, Maisaa, Maisaa ja joskus Tuomas Veturia

  1. Kirjaäiti / Lastenkirjapino

    Meillä kummatkin olivat pienempänä suuri Maisa-faneja, niin tyttö kuin poikakin. Juuri tuota sinulla kuvassa olevaa Maisaa meillä luettiin niin että se päätyi aivan kappaleiksi.

    Mä voisin sinänsä myydä sulle meidän loput maisat, mutta postikulut tulevat aina näissä kirjoissa ihan törkeiksi.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *