Suomen lasten Suomi

img_20161024_144436

Meille on Postin mukana tullut kivoja kirjoja arvioitavaksi viime viikkoina. (Kiva että ovat löytyneet perille asti, muuten kun posti tuntuu kulkevan nykyään miten sattuu…) Isoin järkäle on ollut Suomen lasten Suomi, yli 200-sivuinen tietokirja Suomen maakunnista. Selailin ensin kirjan itse läpi ja annoin sitten lapsen luettavaksi. Hän lukikin siltä istumalta kirjan melkein puoliväliin minun kuoroharjoituksissani istuessaan, joten iloinen ja laadukas kuvitus ja sopivan kokoiset tietopalat vaikuttivat uppoavan. Korvatunturin sijainti kartalla oli niin kiinnostava asia, että sen hän tuli kertomaan minullekin. Tosin oman arvionsa mukaan kirja ”on ihan ok, muttei täydellinen”. Siitä kuulemma puuttuu jännitystä, ja viime aikoina meillä paljon luettu Kurkista ja koodaa -tietokirja on paljon parempi. No, arviosta huolimatta kirjaa on se sata sivua jo luettuna, joten ei se nyt huonokaan lapsen mielestä ollut.

img_20161024_144444

Mä itse toisaalta pidän kirjasta kovasti, ja samalla tulee mieleen monia kysymyksiä siitä, miksi jotkut asiat on toteutettu tavallaan, ja ajatuksia siitä, mikä voisi olla toisin. Tykkään ensinnäkin kirjan kuvituksesta tosi paljon, mutta kun kirjaa pidemmälle selasin, tuli mieleen että se jatkuu vähän tasapaksuna luvusta toiseen. Minä luulen, että kun lapsi lukee kirjaa, voi olla vaikeaa hahmottaa, mihin maakuntaan mikäkin sivu kuuluu. Kun itsekin avaan kirjan satunnaisesta kohdasta, ei se ole selvää muuten kuin paikannimistä päätellen – ja niitähän lapsi ei ehkä vielä osaa. Tietty yhdessä lukiessa tätä ongelmaa ei samalla tavalla ole, mutta kun meidän 5-vuotias lukee lähinnä itsekseen ja juttelemme kirjoista jälkikäteen, tällaisia asioita tulee miettineeksi. Vaikka joku erivärisenä kulkeva raita sivujen yläreunassa, josta näkisi missä luvussa ollaan, olisi selkiyttänyt kirjaa jo huomattavasti.

Sekin hieman hämmentää, että jokaisen maakunnasta kertovan luvun lopussa kerrotaankin jotain yleistietoa koko Suomesta. Miksi esimerkiksi lukutaidon kehittymisestä ja Mikael Agricolasta kerrotaan Keski-Suomen luvussa?

Kaipasin myös kunnon karttoja joka luvun alkuun. Olisi kiva myös hahmottaa kunnolla, mistä paikasta puhutaan, ja missä mainitut paikkakunnat sijaitsevat. Kun kirjan nimi on Suomen lasten Suomi, odottaisin siltä edes yhtä kunnollista karttaa!

Tykkään kirjassa myös siitä, että jo kannesta asti maahanmuuttajataustaiset suomalaiset otetaan mukaan ihan – tai ainakin melkein – tavallisina suomalaisina. Kirjasta ensimmäiset 160 sivua käsittelevät Suomen maakuntia, ja niiltä maahanmuuttajataustaisia lapsia en vielä ainakaan bongannut yhtään. He löytyvätkin omilta sivuiltaan. Kirjan 45 viimeistä sivua kertaa Suomen suurimmista vähemmistöistä: romaneista, juutalaisista, tataareista, inkeriläisistä, vietnamilaisista ja somaleista.

img_20161024_144455

Näissä luvuissa vastaan tulikin yllätyksiä. Juutalaisista kertovassa luvussa kerrotaan kahden ja puolen aukeaman verran juutalaisesta uskosta ja tavoista ihan sieltä kuningas Daavidista lähtien. Yksi sivu kertoo juutalaisista Suomessa. Tataarien ja somalien kohdalla kerrotaan taas islamista. Oli hieman yllättävää, että näihin asioihin paneuduttiin näinkin paljon. Sen sijaan esimerkiksi ortodokseista mainittiin kirjassa vain muutamassa kohtaa ihan ohimennen. Luterilainen perinne mainittiin hieman useammin, sekin tekstin seassa. Ilmeisesti tässä ajateltiin, että luterilaisuus on suomalaisille niin tuttua valtavirtaa, että sen voi esitellä itsestäänselvänä osana suomalaisuutta. Minä jäin kaipaamaan sitä, että kun islamin ja juutalaisuuden tulosta Suomeen kerrottiin näin seikkaperäisesti, olisi luterilaisuuden vaikutuksella suomalaiseen kulttuuriin voinut olla oma sivunsa. Harva suomalaistaustainenkaan lapsi tietää, miksi Suomessa ollaan luterilaisia, puhumattakaan niistä maahanmuuttajautastaisista lapsista, jotka kirjaan ehkä tutustuvat.

Näistä huolimatta olen iloinen, että meillä tämä kirja on kirjahyllyssä. Kirjasta riittää lukemista pitkään. Voisin kuvitella, että voisimme sieltä esimerkiksi lukea etukäteen paikoista, joihin kesälomareissuilla lähdetään. Toisi ehkä uutta näkökulmaa meidän aikuistenkin matkoihin!

2 vastausta artikkeliin ”Suomen lasten Suomi

  1. bleue

    Vinkkaan, että sama kirja luvussa SK:lla mutta: 5-vuotiaasi luki tätä 100 sivua yhdeltä istumalta! Nostan kyllä hattua, koska minä en jaksanut sisäistää paria aukeamaa enemmän per ilta. Vau mikä lukija!!

    Vastaa
    1. Meri Artikkelin kirjoittaja

      Joo, se on aikamoinen. Toisaalta ihanaa kun lukee itse, toisaalta taas yhdessä lukeminen on jäänyt pois paljon aiemmin kuin luulin, kun lapsi on lukenut jo sivun loppuun kun minä luen ääneen puolivälissä sivua. Välillä tosin saatetaan lukea samaa kirjaa hiljaa vierekkäin. Puolensa kaikessa…

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *